Juhannukselta jäi käteen hyvää. Itseni ylitän joka kerta, kun lähden. Kaksi yötä, vähän humalaa, mansikkakakkua. Tosi vieraita asioita minulle, etenkin kerralla.
Luulin, että nyt on se aika, kun kerron. Kun itken ja kerron. Ja olen ne, jotka ovat ennen olleet muita. Mutta en ollut. Olenko?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Missä mielesi kävi