torstai 21. heinäkuuta 2011

Flying A Kite



  
 
Koska olen iloinen. 

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Rolling in the Deep

Otimme äkkilähdön. Iisalmi piti meitä hyvänään kolme yötä.
  Arvaa, mitä äsken tein. Lähdin rullaluistelemaan. Oli kuin kolmas maailmansota olisi ollut aluillaan toisella puolella kaupunkia. Niimpä annoin tien viedä minua; niin kuin vuosi sitten jääkin minua vei. Harmaat pilvet kellastuivat vähitellen yhä vain keltaisemmiksi: kuin lehdet ruskan aikaan. Lopulta katseeni tavoittaa auringon. Keltainen valo on kaikkialla. Ruohokin on vihreämpi kuin koskaan. Asfaltti viettää suoralle. Tunnen pisaroita. Yhden ja toisen. Sitten monta yhtä aikaa. Suljen silmäni ja hidastan vauhtia. Katson vasemmalle risteyksessä ja näen toisen maailman. Kirkkaan sininen taivas pilkottaa lumen takaa. Niin; pilvet ovat kuin lunta. Ne ovat Cumuluksia, kumpupilviä. Yritän etsiä värien rajaa, mutta harmaus peittää sen. Vesivärit liukenevat toisiinsa. Kaikkialla on niin paljon värejä, että vasta nyt tajuan, kuinka on alkanut sataa tiheämmin. Käännyn takaisin. Sade hellittää ja käännyn vielä jatkamaan matkaani. Sade kostaa ja kastelee minut aluksi pilkulliseksi. Hymyilen. Aurinkoa vasten näen kesäsateen tiheän verhon. Hymyilen lisää. Alan olla jo läpimärkä. Hitaasti rullaan tietä takaisinpäin; kohti kotia. Näen taas sineyden. Sen yli yltää kaari. Sateenkaari. Kokonainen. Kotipihassa jään seisomaan sateeseen. Suoraan saunaan. Hymyilen.


Huomenna iltamat ja yökyläilyt meillä. Pelottaa, sillä on luvassa syömistä Iisalmen syömisen perään. Pelottaa. En halua enää lihoa. Ei se mitään. Toivon, että löydän iloa pimeän tuntinakin. Ja unikoita ilman Espanjan luonnonsuojelupuistoja.

tiistai 12. heinäkuuta 2011

White night

Hedelmät. 
 katsoin rantaa kun laiva lipui ohi
 huijasin varjoa, kun olit vielä sängyssäsi voimattomana eilisen illan jäljiltä
 päätin olla vastaamatta huutoihisi laidan yli

Rautatieasemalla annan olla
 kurkotan valkoista helmaasi ja puristan kaistaleen nyrkkiini
 olet edessäni hetkessä 
 olen jälleen epävarma

 kuten silloin hypätessäni yli laidan
 tiesin etten kuolisi, vaikka kuinka sitä olisin toivonut
 olin jo tottunut huonoon onneen 
 jälleen minut pelastettiin

Laulut soivat taustalla
 näen suutelevia pareja ympärilläni
 ahdistus
 kuten silloin, kun vannoin etten syö enää keksejä ja valehtelin

Palaminen 
 rajaan silmäni mustalla, jotta päivä voisi ne taas sotkea
 se tuntuu tuhoavan minut ja taas valehtelen

Sumua ja muussia yhtä kaikki
  punaiset hiukset luiskahtavat silmieni editse, kuin mikäkin
  laulu kantautuu varjojen ja meren ulottumattomiin
  olet mahtava 

 hetken ajattelen jotain muuta kuin valoa sun kasvoillas
 hetken voin elää hetkessä

Juon nälkääni
 olen taas pohjalla
 ja löydän kuolleita meritähtiä.