torstai 21. heinäkuuta 2011
Flying A Kite
Tunnisteet:
♥,
aika,
kesä,
musiikki,
niin,
onni,
paramore,
The Cardigans,
unelma,
valokuvaus
lauantai 16. heinäkuuta 2011
Rolling in the Deep
Otimme äkkilähdön. Iisalmi piti meitä hyvänään kolme yötä.
Arvaa, mitä äsken tein. Lähdin rullaluistelemaan. Oli kuin kolmas maailmansota olisi ollut aluillaan toisella puolella kaupunkia. Niimpä annoin tien viedä minua; niin kuin vuosi sitten jääkin minua vei. Harmaat pilvet kellastuivat vähitellen yhä vain keltaisemmiksi: kuin lehdet ruskan aikaan. Lopulta katseeni tavoittaa auringon. Keltainen valo on kaikkialla. Ruohokin on vihreämpi kuin koskaan. Asfaltti viettää suoralle. Tunnen pisaroita. Yhden ja toisen. Sitten monta yhtä aikaa. Suljen silmäni ja hidastan vauhtia. Katson vasemmalle risteyksessä ja näen toisen maailman. Kirkkaan sininen taivas pilkottaa lumen takaa. Niin; pilvet ovat kuin lunta. Ne ovat Cumuluksia, kumpupilviä. Yritän etsiä värien rajaa, mutta harmaus peittää sen. Vesivärit liukenevat toisiinsa. Kaikkialla on niin paljon värejä, että vasta nyt tajuan, kuinka on alkanut sataa tiheämmin. Käännyn takaisin. Sade hellittää ja käännyn vielä jatkamaan matkaani. Sade kostaa ja kastelee minut aluksi pilkulliseksi. Hymyilen. Aurinkoa vasten näen kesäsateen tiheän verhon. Hymyilen lisää. Alan olla jo läpimärkä. Hitaasti rullaan tietä takaisinpäin; kohti kotia. Näen taas sineyden. Sen yli yltää kaari. Sateenkaari. Kokonainen. Kotipihassa jään seisomaan sateeseen. Suoraan saunaan. Hymyilen.
tiistai 12. heinäkuuta 2011
White night
katsoin rantaa kun laiva lipui ohi
huijasin varjoa, kun olit vielä sängyssäsi voimattomana eilisen illan jäljiltä
päätin olla vastaamatta huutoihisi laidan yli
Rautatieasemalla annan olla
kurkotan valkoista helmaasi ja puristan kaistaleen nyrkkiini
olet edessäni hetkessä
olen jälleen epävarma
kuten silloin hypätessäni yli laidan
tiesin etten kuolisi, vaikka kuinka sitä olisin toivonut
olin jo tottunut huonoon onneen
jälleen minut pelastettiin
Laulut soivat taustalla
näen suutelevia pareja ympärilläni
ahdistus
kuten silloin, kun vannoin etten syö enää keksejä ja valehtelin
Palaminen
rajaan silmäni mustalla, jotta päivä voisi ne taas sotkea
se tuntuu tuhoavan minut ja taas valehtelen
Sumua ja muussia yhtä kaikki
punaiset hiukset luiskahtavat silmieni editse, kuin mikäkin
laulu kantautuu varjojen ja meren ulottumattomiin
olet mahtava
hetken ajattelen jotain muuta kuin valoa sun kasvoillas
hetken voin elää hetkessä
Juon nälkääni
olen taas pohjalla
ja löydän kuolleita meritähtiä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)