salaa itselleni sallin omistaa tämän. sen selkeyden ja sumun, katoavat korkeudet ja kalpeiden kasvojen heijastukset ei märältä eikä kuivalta pohjalta. miten haikeaa onkaan jättää näitä hyvästejä, päivä päivältä, niin; ja nämä yöt.
tiistai 17. marraskuuta 2015
tiistai 10. marraskuuta 2015
here suffocating
vielä yksikin perustelu
eikä mitään tapahtuisi sittenkään
minulle tärkeää on aloittaa aamu ja käydä tanssitunneilla
mutten ole jaksanut kumpaakaan, miten väsynyt ja tumma olenkaan
täysin tyyni ja mahonkisia jylhyyksiä kuvitteleva
ovenkahvat tai puiston kaiteet, sanoista ja hiljaisuudesta puhumattakaan
tai ohuet tuoksut, joita muut eivät tunne, vajoavat äänet, joita te ette näe
kaikki on yhdestäkin kiinni
tiedättehän; silloin, kun mikään ei ole toisin
keskiviikko 4. marraskuuta 2015
(t)
aukean reunat näkyvät
aukea on valtava, mutta reunat lähellä
nurkkia sillä on ja katseita
käsiä ja kihisevää hikeä mukulakivien kuiluissa
valuvia parvekkeiden kuolaisia kieliä
petturi
olkoon se hänen paheensa
tiedämmehän että on olemassa pahempaa
vaikka asioita tuskin verrataan niin
tai voidaan vain arvailla mitä olisi käynyt
jos olisi
seuratessani niiden odottavaa ja häpeilemätöntä kahleiden sumaa
saatan tuskin eksyä, mutta kadottaa kyllä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)