Puuvillaa ja pumpulia

lepäämme yhdessä

vähän, mutta eniten yhdessä

etäältä ei näe unta

täytät rannat, joiden kasvillisuus houkuttelee meitä samoamaan yhä ylemmäs, josta näkisimme iltapäivän; avaruuden vailla vastarantaa 

kun sormeilen karheaa puupintaa, puuvillaa ja pumpulia    

kun erehdyt peilistä, ja silmistä  

ja siitä kuka olen,

voisin vannoa, että yllät minuun

ja ylemmäs 

 

kaupungissa

kiihtyy ja kuoriutuu

pesen itseni tuulessa ja kalliissa kylpyvaahdossa

suuntani on suurpiirteinen siinä tahdissa, jossa puhun

alan itkeä taas silloilla ja kaupassa