Kuuntelin tänään depressiopäiväkirjoja. Kurssia varten vaan. En tiedä, onko voimaantuminen oikea sana, enkä tiedä ovatko samaistuminen tai vertaistuki sen oikeampia. Mikään ei tunnu oikealta luonnehdinnalta, joten ehkeivät edelliset ole sitä. Tuntui ihanalta, ettei tarvinnut vastata, vaan sai kuunnella.
Se tunne on: minä tiedän tämän, minä joskus opettelin itsekin, että on oltava armollisempi, ja että toimintakykyni ei määrity sillä, pystynkö pakottamaan itseni; ainakaan koko aikaa. Se tunne on: minulla on sama peitto ja tahdon monta lisää päälleni. En tahdo soittaa kellekään, enkä varsinkaan minnekään, enkä äidilleni. Enkä tahdo, että minulle soitetaan. Se tunne on: ihanaa, että se ääni ja sanat eivät tunnu vähättelevän ja miten paljon on kuvailua, ylitsevuotavaa, ja saan salassa tykätä siitä, vaikka joku (minä) huutaa samalla, miten ylidramaattinen olen, miten tuo ei edelleenkään ole totta, eikä minulla ole mitään syytä pitää itseäni minään, jolla olisi omakohtaista sanottavaa asiasta. Tahdon, että se kerrankin vuotaa kunnolla, vuotaa niin, että seison lammikossa. Joo ylitsevuotava, vuoda ylitse. Se on niin sopivasti juuri nyt. Vuoda hitto. Ylitä mitä ikinä, niin ikinä se ei ole liikaa. Eikä ole liikaa, vaikka olisi liikaa, ylitä sekin, vuoda. Lupaan hukkua, lupaan, että tämän jälkeen kritisoin, enkä uhriudu, enkä dramatisoi, enkä edes vihjaa, että olisin kokenut yhteyttä tarinaan.
Hassua muuten. Mustikkamuffinitee, en ikinä ajatellut juovani tällaista vapaaehtoisesti. Ihan hassu tunne, että se yhtäkkiä täytti minut omilla ajatuksillaan. Haalean makeilla ajatuksilla, joista ei tiedä itkettääkö vai onko onnellinen fiilis, vai molempia vai mitä. Muffinitaikina ei ole niin vastenmielistä. Meinasin jättää teen valitsematta; lukee "Tsemppiä!". En olekaan hokenut sitä vuosikausia. Täytyy vain taas tsempata. No käänsin lapun toisinpäin. Nyt olen yhtä hämmentävää teehetkeä, mustikkamuffineja, lukupiirejä, ainejärjestöjuttuja ja vaaleanpunaisia post-it -lappuja. Että mitäs varaa mulla on puhua, että vitsit kun ei jaksa perusjuttujakaan. Yks päivä muuten jaksoin! Siivosin taas.