bogs (I)

kun ei oikeastaan putoa
solujen muodottomuus venyy
tänään taas pidemmälle
ajatella, ne saattavat lähteä vain kävelemään
pyörä saattaa kaatua haihtuessani
minä en tosin haihdu, solut palavat, minä lähden
kuin nopeutettu ruostuminen
pintyn, vaikka avaisi ikkunat ja röörit ja asentaisi modernit
pyörä saattaa osua autoihin ja joku joutuu sen maksamaan

spinning around in white water

spinning around in white water

 kahvia on. 

vakavista ilmeistä huolimatta tosiaan.

heräsin tänään seitsemältä, siitä asti Radio Helsinki. pohdin samat kehät, mutta sentään olen hereillä. armollinen maailma pitää auringon vielä visusti peitteiden takana. turvassa. tänäänkin pitäisi jaksaa. 

sillä, vaikka miten siniset silmät ihmisellä fyysisesti on ollut aina, en ole löytänyt niitä. olen turhaa koettanut rakentaa niiden kerroksia, olen aina yhtä pinnalla. enkä oikeastaan tiedä mitä pitäisi tehdä. musta tuntuu, että tapahtuu muuttoa. vois kirjottaa päiväkirjaa, varmaan pelottaa, mitä siitä seuraa.

en yleensä julkaise tällaisia kuvia, mutta ehkä nämä nyt menee, valo oli mieletön. heräävä maa. 

use alley

nautittiin suuresti Tampereesta. ollaan oltu kauan jo ihan muuttamassa sinne, mutta toistaiseksi vetovoimaisemmat opintomahdollisuudet sijaitsevat Turussa. ja muutenkin tietysti. mutta ehkä vielä joskus, kun, jos, kun. 

se oli ainoa päivä, joka ei tuntunut aamupäivästä päästävän aurinkoa lävitseen, kun muutoin ilmeisesti sielläkin on ollut varsin hempeitä kelejä. mutta tunnetusti nautin usvasta, sumusta ja viileästä. sitäkin enemmän, kun siihen liittyy punatiiltä ja pikkukujia. ja ekskursio Vohvelikahvilaan ja Sara Hildénille. (oi, muuten, kuinka siitä rakennuksesta nautinkaan.)

mielialat vaihtelee monesti päivässä. se tarkoittaa, että joskus väsyttää. joskus menen yhdeksältä nukkumaan, joskus syön ja toisinaan muistan. joskus haluan avautua, mutten ehdi tehdä sitä. useinkin on yksinäinen olo. useinkin yhä suren. usein innostun. joskus päätän. toisinaan.

Tukholmaan ja takaisin

  

aurinkoinen Suomi jäi taakse, aurinkoinen Tukholma odotti. aurinkoinen Tukholma jäi taakse, aurinkoinen Suomi odotti.

mua odotti sähköposti ja essee(t). mua odotti paketti ja kela. vain yksi pieni herneenversopurkki sekä ennemmin buliminen kuin anorektinen basilika odottivat.

äiti ja iskä olivat käymässä Turussa. veivät mut ja akun syömään, se oli suurta ja jännää. 
äiti sai isomman herneenversopurkin äitienpäiväksi.

 nyt olen onnellinen merihirviömukista ja Buena Vistasta. olkoon niiden odotus päättynyt.

kyllä kaunista 
muistan Tukholmaa

 se, kun pyörretään päät
avataan käytävien kaiku
sen sävelet ruusuisten latvojen näköisiä
savuisia öitä, jotka eivät lopu loputtuaan
valonnopeus, joka kulkee lävitseni
eivät ne minussa käy

hion sen siemenet raastaviksi

olen monia asioita

olen naarmu

 keitettyjen mutta yhä loisteputkea muistuttavien valojen minä

on sinunkin silmissäsi 

vaikket sano ääneen

pyyhin tahrat paitaani

shortcut to happiness

13. perjantai. olen todennut sen monesti yhdeksi toisista. siinä

on enemmän onnea liikkeellä, kuin muulloin tahdotaan ajatella. minulle se onni ei ole epä. enkä sano näin vain todistaakseni miten "alternative" ja vastaavaa olen. olen jotain ihan muuta, ja niitä valintoja, jotka teen. mutta sitten olen taas muuta. tänäänkin istuin luennolla lähes itkien, kylmien väreiden osuessa pintoihin ja uudelleen. 

 yöstä yöhön, kun herätys oli kello kaksi yöllä. kello neljäksi bussiin, aamu-unisen helsingin läpi mereen. sitten valoa ja kuvia, kauneimpia katseita. kuin taikaa ja takaisin. vaille kymmeneksi nukkumaan, herätään vasta kotona.

vierailin ensi kertaa Tallinnassa