maanantai 31. tammikuuta 2011

There's hurting thing inside

Kevari oli jotain aivan huippuu! Ja olipa tänää harvinaisen pitkä maanantai. Ja koska lyön laimi mielelläni kaikki velvollisuuteni kouluun littyen kirjoitan tähän väliin postauksen. 
  Taikkari-viikko on ohi. Kevarikin. Vietin siis viikonloppuni täällä Savonlinnassa. Olen alkanut tuntea tätä paikkaa yhä enemmän kodikseni; siitä huolimatta että koko ajan on ikävä kotopuoltakin tuolla Varkaudessakin. Tunne on monella tapaa helpottava ja tunne siitä, että itsetuntoni on ottanut harppauksen eteenpäin viime kesästä on upea. Vaikka pää pilvissä on ihan turha kulkea senkään varjolla, että on saanut ystäviä ja hyväksyntää täällä ihan omana itsenäni. Silti; kyllä minä täällä viihdyn. Vaikeen syksyn jälkeen kaikki on siis nyt vähän helpompaa. (asiasta voi olla montaa mieltä jälleen)  Aikapommi seinälle. Äiti tykkää, mutta empä kysy häneltä.



  Kello on nyt puoli kahdeksan. Äsken olin suihkussa. Katoin itteeni peilistä. Pitkään seurasin leuasta tippuvaa vanaa kunnes se saavutti pyyhkeen yläreunan ja kuihtui siihen. Ennen sitä olin istunut suihkutilan lattialla. Mua itketti hirveesti. Tuntu että oon itkeny niin paljon, että ei enää vaa pysty. Aikoja sitten tosin. Elämä on ollut nyt ihan hyvin lukuunottamatta muutamaa harmittavaa seikkaa Varkaudesta. Siitä tulee mieleeni, että Savonlinna on myös auttanut päästä pakoon kaikkea paskaa. Tuntuu että tosiaan pääsisin aina hetkittäin irti menneestä, vaikka kaikkea mitä olen tehnyt; ei koskaan saa poispyyhittyä kenenkään elämästä ja etenkään minun mielestäni. -Istuin siis suihkun lattialla. Ja pitkään mietin miksi. Vihaan sitä kun käyn väsyneenä suihkussa: ajattelen ja mietin liikaa. Se ei ole hyvä, kun sitä sattuu usein. Ihan hiljaa sitten nousin, kun tunsin varpaiden menettävän lämpöä. Jalat oli puutuneet ja istahdin takaisin. Jalkoja myöten virtasi ensiksi vanoja, mutta nyt ne olivat enää pisaroita, joita ei saanut liikkelle. Kyllä: yritin kyllä sitä ja tömistin jalkojani, jotta pisarat liittyisivät yhteen ja lähtisivät liikkeelle. Niin ei käynyt ja nousin, kuivasin lattian ja menin huoneeseeni.


 Oheinen kuva on tosiaan kevarista: Savonlinnan Taidelukion Kevyenmusiikin konsertista. Huokaus. Huippu oli ja bileet jatku.
Kiitti.

perjantai 21. tammikuuta 2011

Help

Perjantai ilta. Meinasin mennä suihkuun, mutta kapinoin kai ja menen huoemnna aamulla. Ja aion soitta neljältä aamulla Akulle. Ei helvetti. Rakastan kuulla asioita itsestäni, jotka eivät pidä paikkaansa. Varsinkin kun sellasta tulee vastaa sellasessa porukassa, jossa toivois ettei ois mitää ala-aste meininkii. Oikeesti sitä miettii liikaa mut mie nauran. Nauran tollaselle söpöydelle.

  En tiedä, enkä jaksa muistaa, kuinka selväksi olen tehnyt muutaman viime vuoden ja varsinkin viimesen vuoden sekavuuden. Ihan jees. Tuskin on tavatonta että vastaa sellasta, jota toinen jaksaa jopa kuunnellaki. Ihan jees.  Enkä tykkää olla vaivaks. Enkä tykkää pyytää apua niin, että siitä tiedettäisiin. En vaan tykkää sellasesta itessäni. Et pitää olla nii vitun avuton. Viiltäminen ei oo ratkaisu. Käsittää sen kukin miten tahtoo. Rehellisyyden sanotaan perivän maan. Mulle se on kyllä jättäny onnettoman aavikkokaistaleen. Kovin montaa ihmistä ei ole enää, joille uskaltaisin/haluisin kertoo mitää. Rehellinen on vaikee olla omalle itelleenkään. Varsinkaa sillo ku oikeesti tarttee apua.

maanantai 10. tammikuuta 2011

Let's make a promise

  Oon ihan totaalisesti nyt hurahtanut vaniljateehen. Lipitän koko ajan tota Twiningsin Vanillaa. Ei ehkä pitäs, mutta kun se on nii hyvää ja rauhottavaa. Parempaa ku kynsien pureskelu.
Jotta kaikki kyllästyisivät aiheeseen minä ja minä ja minun uusi vuoteni jauhan nyt lisää aiheesta minä ja minä ja minun uusi vuoteni. Lupauksia kertyi jopa näin paljon, joita olen kyllä parhaani mukaan totetuttanut;
  • Pyrin olemaan yhä enemmän sosiaalisempi ja otan enemmän ns. kontaktia ihmisii (viel on aikaa...)
  • Opettelen kokkaamaan ainakin muutamaa ruokaa hyvin (koska olen maailman paskin kokki)
  • Liikun enemmän ja syön terveellisemmin (jokavuotinen lupaukseni)
 Ja noiden alle vois vielä lisätä sellanen, että en sekoile. Jos ysiluokan voisi elää uudelleen, niin et muistasinki kaikkii ihaniiki hetkii nii KIITOS KYLLÄ. Että jee; äiti ja iskä ei saanu koskaa tietää, mut kaverit ties suunnille ja jottain sinne päin. Kukapa tietää.

No. Hurskastele hiljaa.

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Sound of my only hope

.Sanotaan kai, et sillo ku ei oo mitää puhumista puhutaa säästä. 
  Lopettelin eilen kirjan. Oli tosi hyvä. Ei ihan järkevä voi olla, jos on jaksanut kehittää ekaks kolme kirjaa ja siinä ohessa kaikki maholliset materiaalit nettiin ja kuvitukset tohon. Suosittelen jee.

 Jos tänä vuonna kesäsuunnitelmat ei toteudu; festarit, kaverit, lämpö ja kaikki ihanuus, luulen et joudun tappaa kaikki lehtiöni paskoihin luonnoksii (ikäänkuin ei ois jo muutenki täynnä sitä). No mut joo, ois jees jos päästäis porukalla pois tästä kylästä. Mutta tämä on se perus angstaus-keskellä-talvea-kun-ei-näe-mitä-hienoa-oma-"kylä"-voi-oikeasti-tarjota. Niinno.

Näköalaksi avautuu aita. Puinen ja savunharmaa. Liesituuletin on instrumentti ja huokaus huomiseksi rauhoittaa. Näin kauan multa meni tajuta, että asioita tapahtuu vaan unissa. why.

torstai 6. tammikuuta 2011

Her opinion

  Sitä ajattelee että mitä laittais päälle. Jotta kuntoiluvajaus ei näkyisi, jotta hiusten väri säihkyisi entistä enemmän, jotta erottuminen massasta ei olisi negatiivista; jotta maailma näkisi itsevarmuutta siinä määrin, että kukaan ei huomaisi virheitä. Monien mielestä ns. ugly beauty on kaunista ja usein tavoittelemisen arvoisempaa kuin kauniskaunis mallilook. Eivätkö virheet tällöin ole niitä, jotka meidät tekevät kauniiksi ja loistokkaiksi? Enkä puhu nyt vain ulkönäöstä; useimmat virheet itse olen tehnyt ajattelemattomuudessani. Kuin en olisi osannut ajatella lainkaan elämää. Paljon valeita ja huonosti hoidettuja tilanteita. Kaikki olisi okei, jos voisin yhä korjata tilanteita. Kertoa ihmisille että olen pahoillani. Kuka tietää, missä olisimme nyt ilman virhearviointeja.  Voisimpa elää niiden kanssa.
Asiat eivät silti ole huonosti. Kaikki sujuu, vaikka kuulusat menneisyyden paskat haisevat yhä. Toisinaan voimakkaammin. Toisinaan ne tuovat mieleen voimakkaita muistoja, eivätkä kaikki ole huonoja. Sitten muistojen letka jatkuu ja kaikki päättyy niin kuin päättyi. Pättyy kuten päättyy. Lopulta.

Ja ihan p.s. miu tällä hetkellä inspiroivat kuvaset ovat Yoshiko Tsukiorin: Kauniit puserot ja mekot - kirjasta. Siinä on kaavat ja ompeluohjeet kaikkiin noihin ihanuuksii ja voi ne on söpöi.

Turhuus maan perii.

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

This girl loves that girl

That's the way.
Joulu oli ja meni ja tuli uusivuosi. Kuuluisa uusi elämä. Uuden elämän aluksi perustan tämän blogin, jotta kenenkään ei tarvitsisi yrittää pitää silmiään auki vain, koska sattuu lukemaan ystävänsä blogia. Kaikki uskonnostaan ja uskonnottomuudestaan, kiinnostuksen kohteistaan, kansallisuudestaan, seksuaalisuudestaan tai oikeestaan mistään muustakaan riippumatta on tervetulleita näin heti alkuun sanoakseni. Eikä tässä nyt maailmaa olla muuttamassa vaikka onki just tullu tollanen ruma 2011 vuos päiväyksee. Ja joo; minusta se on kirjoittaessa erittäin ruma. Mutta kuten sanoin; yritän nyt edes pitää ihmisten silmät auki.
Tykkään kirjottaa tosi paljon: huolimatta kuinka tyhmää ja turhaa kirjoitan. Piirtäminen on samassa määrin kivaa ja samassa määrin myös teen sitä; ei siis takeita koskaan mitä lopputulos on. Ja olen sattunut keräämään vähän sieltä sun täältä kasan pitsejä, silkkinauhaa ja muuta; enemmän aikaa ja lomii nii saisin jotain aikaankin.
Uuden vuoden avaus ja satu.

my life is just about to begin.

Shining upon you~