torstai 26. helmikuuta 2015

kai yksi yli

seurani alkoi jo hämärtää
ja minä väsyin, kuin en ennen niin olisi väsynyt
mutta vasta nyt
iltaruskoni pohjalla, siipeni laatikkoihin pakattuna
se on yksi lempipaikoistani, niin täynnä tuoksuja
nyt sen vihdoin saan tuntea,
olen niin kaukana

siinä oma kaikunsa, käsissäsi ja hiuksissasi
kuin en niiden ensiaskeleita kuulisi

enkä harovaa liikettä, kun heräät taas ne minuutit minun jälkeeni

tähän väsyneeseen rankaani, joka on kelmeä valo ja puiset pinnat ja levyt
yhtä raskas kuin kauas polveava virke, ja kuin 


Käytiin taas yhdellä Kakola-jäähyväisreissulla. Se on vähän kuin kotikaupungin hautausmaa, herättää minussa turvallisuuden tunteen. 
 Silitän nyt vaatteet valmiiksi. Lähden Lahteen ja sitten kotiin. Tähän asti meni hyvin, nyt en enää osaa sanoa. 

maanantai 23. helmikuuta 2015