ja minä väsyin, kuin en ennen niin olisi väsynyt
mutta vasta nyt
iltaruskoni pohjalla, siipeni laatikkoihin pakattuna
se on yksi lempipaikoistani, niin täynnä tuoksuja
nyt sen vihdoin saan tuntea,
olen niin kaukana
siinä oma kaikunsa, käsissäsi ja hiuksissasi
kuin en niiden ensiaskeleita kuulisi
enkä harovaa liikettä, kun heräät taas ne minuutit minun jälkeeni
tähän väsyneeseen rankaani, joka on kelmeä valo ja puiset pinnat ja levyt
yhtä raskas kuin kauas polveava virke, ja kuin
Käytiin taas yhdellä Kakola-jäähyväisreissulla. Se on vähän kuin kotikaupungin hautausmaa, herättää minussa turvallisuuden tunteen.
Silitän nyt vaatteet valmiiksi. Lähden Lahteen ja sitten kotiin. Tähän asti meni hyvin, nyt en enää osaa sanoa.