emerald eyes

se selittämätön nummien pehmeys 

viettää aina mereen saakka

avaa minut 

olen entistä varmempi jälleen, ettei tällaista voi valita

eteesi korvan taustani

kahden tyhjän haan läpi

meistä tulee hiekkaa

reunustavat suudelmat

meistä tulee hiekkaa 

nousuvettä

veisasin

veisasin mielessäni kuin kyse olisi jostain sallittavasta hartaudesta
se on taatusti kaukana minusta, kun upottaa sormensa aortan tuskin tuntuvaan pehmeyteen
se pettää heti
tartun ranteesta ja pidän kiinni
saatan vetää ja työntää samaan aikaan, vaikka todellisuudessa minulla ei ole mitään valtaa

tänään todistin itselleni järjen rajat
sade on aina merkki ja nyt odotin sitä kymmenen minuuttia
mitä jos olisin ollut ajoissa alun perinkin, olisiko silloin satanut
nyt se pesi minut pois ja koetin tajuta miten olin päätynyt tänne
tiedäthän sen leikin, että lattia on laavaa, tai vettä, koituisi kohtaloksi
taisin pelata sitä

kukaan ei tiennyt, miksi olin siellä
kukaan ei tiennyt, että olin siellä

se tietäisi loppuani
kun näkisin sen kohoavan nyt viimeistään ympärilleni
näkymätön kalvo puristi pihauksina ilmaa sisältään ja minä erotuin koko ajan vähemmän
kalvosta kuului epämääräistä huojuntaa ja ohutta vihellystä

vain minä kuulin sen, ja siitä tuli todellista
olisi parempi ilman
ilman
ilman