perjantai 26. helmikuuta 2016

pouvoir




voi maistaa tupakkaa, se viipyy pidempään kuin todellisuudessa, ikuisuuden huulia, savu
kengistä kuuluu täydellinen ääni, sekin suussa, taaempana
korvienkin välissä täyttymyksellisyyden tuntuma, mutten voi lähteä nyt
on vaikeaa ja samalla ihanaa istua paikallaan
niin kuin en olisi saanut vuosiin ruokaa
lohikäärmeiset hiutaleet silittelevät vihdoin 
olen aikova, asioihin kuulumaton, silloin alan 


tiistai 16. helmikuuta 2016

for now




yritän kuitenkin selviytyä, kanssasi ja ilman. mutta sentään opetit minut pitämään kissoista ja kissat pitämään minusta. ja jännittämään kuin tyhmä. vähemmäksi ei sitä silti tulisi laskea, joskus olen siitä vain onnellinen.

 

tiistai 2. helmikuuta 2016

-



minun lukemisstrategiani on pinota kirjoja ja antaa niiden kansitekstien imeytyä itseeni. pelkään, että niiden avaaminen jättää minut kesken, kun en niitä kannesta kanteen enää osaa lukea. Ihan pari vain vuodessa saa sen kunnian, ehdin usein pakahtua ennen loppua. tämä ei liity pakahtumiseen "kauneudesta", vaikka kyse on toisinaan osaksi siitäkin.

odottelen, että aku muuttaa huomenna, hän on punkannut yksiöni lattialla tovin. hän ei oikein kestänyt eloa omassaan enää turkiskuoriaisten ilmaantumisen jälkeen. odotan siksi, että vaikken sitä nykyään enää samoin tunnista; tarvitsen todella kipeästi omaa rauhaa elooni. 

leikkasin ekaa kertaa elämässäni keskisormeni kynttä!

varattiin vihdoin meidän "päivä Tukholmassa" -matkanen. toivottavasti jollekin muullekin tällanen on "matka". odotan sitä kovasti, sillä sitten on jo lämmintä ja kevät. 

ruokavalioni on viimeisen viikon koostunut akun tekemästä soijarouhe-makaronilaatikosta, joka on osoittautunut varsinaiseksi budjettiruoaksi. 

--

tajusin ihastuvani, kun kävelin kotiin loskan ja lammikoiden maassa. vaihdoin ensin tosin toiselle puolelle katua. päätin, etten saa jäädä miettimään.