minä menen kevään edelle, mukanani on monia
kuvittelenko vain,
mutta vastaani tulee yhä usemmin tuttuja
valoni on toisenlainen kuin sen suunnittelin, tai toivoin
tänään olisin lähempänä kuin koskaan
mutta olen myös muuta
esimerkkinä siitä rakkaus rucolaan
en soisi enempää aikaisia aamuja, jotka merkitsevät minulle jostain syystä paljon
minun täytynee ensin surra rauhassa, eikä kukaan minulta enää vie
on oltava enemmän

kai yksi yli

seurani alkoi jo hämärtää
ja minä väsyin, kuin en ennen niin olisi väsynyt
mutta vasta nyt
iltaruskoni pohjalla, siipeni laatikkoihin pakattuna
se on yksi lempipaikoistani, niin täynnä tuoksuja
nyt sen vihdoin saan tuntea,
olen niin kaukana

siinä oma kaikunsa, käsissäsi ja hiuksissasi
kuin en niiden ensiaskeleita kuulisi

enkä harovaa liikettä, kun heräät taas ne minuutit minun jälkeeni

tähän väsyneeseen rankaani, joka on kelmeä valo ja puiset pinnat ja levyt
yhtä raskas kuin kauas polveava virke, ja kuin 

Käytiin taas yhdellä Kakola-jäähyväisreissulla. Se on vähän kuin kotikaupungin hautausmaa, herättää minussa turvallisuuden tunteen. 
 Silitän nyt vaatteet valmiiksi. Lähden Lahteen ja sitten kotiin. Tähän asti meni hyvin, nyt en enää osaa sanoa. 

 Se on rakkautta, hän sanoo. En minä sitä kiistämään, mutta seuraavana päivänä; olen jo päättänyt. 

liian iso takki

johon hukun

 käänny, käänny

ei se satuta meistä kumpaakaan

ei niinkuin toivoisit ja teet siirtosi

tuskin minua silloin enää onkaan

kunnes pysäytät

vaunut vievät turhaan

pois, niin kuin poissa olisin 

mutten koskaan

ei tämä kylmä tapa

eikä se arvuuttele

vielä kerran vetten päälle

on taas se aika vuodesta

minä seuraan aina vain

kunnes jäljet päättyvät

 soljahtavat edestäni

kuin saadakseen minut samojen sävyjen 

tunnistamattomaan harmoniaan

älä luule, etten tiennyt jo silloin

ettei tarvitsisi olla heikko

 eikä mekkoni tarraisi koskaan kiinni

seuraisi vain likaisena perässäni

kunnes pysäytät

jäljet päättyvät

 

ole aina valmiina, pidä itsesi nuorena

ansaitsevani, saa kyllikseni

salaan sen kaihtimilta, ratkon myöhemmin saumoista

olen varma jokaisesta, alkavat vähintään nilkoista

kerjään, minä tarvitsen

uutuuksia, ne ovat ilmaisia

meluisan hiljaisuuden

mikään ei ehkä särje kuuloani samoin

myös kyvyn puhua

sanoa sanoja

olen vaiti, tarvitsen jotain muuta

ilmaista, käytä tilaisuutta

sen sattua 

suuttua

lisää

tottua