matkaisin kauas ja pois, etkä enää näkisi minua
maanantai 25. tammikuuta 2016
sunnuntai 17. tammikuuta 2016
mitä vain
tässä kohtaa pysähdyin
minusta tuntuisi hyvälle riisua minusta niin paljon
kuivata ilmaa kasvoiltasi huomaamattasi
hyräillä muistoja, jotka ovat vasta tulossa
meissä on monta viiltoa, jotka pitävät teitä kasassa
valkoisten kyynerpäideni alla
hihoistani ylös- ja alaspäin
askeleen päähän eteeni
kauas, kuten tiedät
ne ajat olivat tuskin silloin kuten nytkään
eivätkä haparoisi, vaikka mitä nyt luulemme
olettaisit sinäkin omasi
tietäisin, mikä eromme on
lauantai 9. tammikuuta 2016
for now
On yli kuukausi siitä, kun viimeksi kirjoitin tänne. Tai oikeammin siitä, että julkaisin jotain. Mutta siinä sivussahan tuo kuten vuoden vaihde ja joulukin. Siinä sivussa ovat myös kynteni kasvaneet ja stressi ruoasta vähentynyt. Löysin ennen joulua myös pienen palan sosiaalista minua, mikä on aika hullua jotenkin. Hullua siis, että voi väsymyksen lisäksi saada myös energiaa ihmisten näkemisestä.
Sitten oon maalaillu. Ja itkenyt aika lailla.
Viis
vuotta kuitenkin nyt sitten takana! Sydämiä mitä suurimmin sinne ♥ ♥ ,
sillä vaikka hiljaista kansaa olette, on tämä silti minulle se oma tila,
jossa edes joku käy lukemassa ja katsomassa, ja saan laittaa
ajatuksiani ylös tietyssä rauhassa. Se on mulle hyvin paljon.
Tulin tässä yksi päivä jo takaisin Turkuun. Ahdinko on muuttanut
muotoaan ja tunnistamattomana olen jotenkin todella hämmenyksissä elosta
täällä. Äiti on kuitenkin soitellut useasti ja kyllähän minä kai
pärjään. Lumi ja pakkanen tekee minulle kodin ja olen huojentunut, että
täälläkin narskuu ja kimaltelee.
Mulla on vain hatara suunnitelma ja sekin vain "kai", mutta se on ainoani toistaiseksi. Näitä toisia ei voi kutsua suunnitelmiksi, ainakaan vielä.
Tuntuu, että kaikki on jo sanottu; tältä erää. Palailen taas joissain merkeissä tänne
♥:llä Inkeri
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)