keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

ole aina valmiina, pidä itsesi nuorena


ansaitsevani, saa kyllikseni
salaan sen kaihtimilta, ratkon myöhemmin saumoista
olen varma jokaisesta, alkavat vähintään nilkoista
kerjään, minä tarvitsen
uutuuksia, ne ovat ilmaisia

meluisan hiljaisuuden
mikään ei ehkä särje kuuloani samoin
myös kyvyn puhua
sanoa sanoja
olen vaiti, tarvitsen jotain muuta

ilmaista, käytä tilaisuutta
sen sattua 
suuttua
lisää
tottua

lauantai 5. heinäkuuta 2014

we all became such fragile, broken things




yhtä kaunis, yhtä määrittelemättömän kova, kiiltävä
rakastan sen lähes ulottumattomissa, hajuton, ja silti tuoksutan, ja olen ensihetkistä täynnä
valkoisten seinien lehvistö saa rauhoittumaan, vaikka monesti tajuan heikkouttani harhaan
puhumatta, vai pulputa sanoja niin, ettei niitä ulos saakaan
vastaan samalla kylmällä, vastaan lusikan peilipinnalla, vastaan vain jollekin, en muista niiden nimiä

oli vain pakko päästä edes jokseenkin turvaan

antakaa se, antakaa tämä; ihan vain hetki, lupaan, voida taas luottaa