pian olen vapaa
enteilen pahaa, kuten sanoisit
kuten saisin
enää ei onneksi
on vain hän, hän
kypärä päähän, heijastin hihaan
haurastun niiden painosta ja vastuusta
aamiaisemme jälkeen olen valmis
hymyilen niskaasi,
koskettaa koskematta
on niskalinjojesi vallattomista tupsuista
omistettuina minulle
tunnen leukapielesi kyynärvarteeni nojautuneina
nekin liikahtavat, ja vannon, että välissämme on lämpöä
(ei, lisään, tiedät että lisään,
ei se jää välillemme
ei ole enää välejä)
