keskiviikko 15. elokuuta 2012

And It Has Fingernails


 Tuoksutan seljankukkaa ja punaviinimarjoja. Ne leijuvat huoneessa. Seinää vasten istuvat nuotiolla Muumipeikko, Nipsu ja Nuuskamuikkunen. Nurkkaa vasten lentää pisaroita. Jälleennäkemisisä. Aiheita, joiden olemassaolon tahtoisin heittää kaivoon. Ja tarkemmin ajatellen voisin hypätä samantien niiden perään.
 Ensimmäinen vuosi ilman valvovia silmiä. Viimeinen vuosi monen muun tähden. Lyhyesti todettuna olen muuttanut kotikoloon ja minusta on tullut yliseksijumala aka abi . Kuinka jännittävää. Kalevikin tuntuu kotiutuneen kotikoloon; katselen sen unta päkäpeitteellä Ville vieressään. Pitkästä aikaa miehet tuntuvat kantavan huolen huushollista. Ikävä kyllä vasta nyt, sillä monen asian huomaan unohtuneen kauas minusta. Noin puolentoista tunnin päähän vain, mutta kovin ne kaihertavat. Kyllä se tästä, enkä olekaan peitellyt kuin käsiäni, kasvojani, jalkojani ja mieltäni. Siirrän itseäni.

Tämä on se vuosi, eikö? Kun katoaminen ei ole sallittua. Silti olen ollut jo turha. Itkiessä olo tuntuu varsin typerältä. Koska usein itkee turhille asioille. Koska niin teki lähes joka ilta viimeksi yhdeksän ja kymmenen vuotta sitten eikä se silloinkaan auttanut. Koska se uuvuttaa entisestään eikä voi ajatella selkeästi. Ei sillä; en kai sitä muutenkaan tee.
 Hah. Kyynisyyden huipentuma sentään. Nauran sille. Oikeesti.

Kuvissa tarkkoja ja epätarkkoja ihmisiä. Ja hah. Ootte mun seinällä.

torstai 2. elokuuta 2012

Some Shelters



 Aikaa on loppuelämä. Oli se kuinka pitkä loppuelämä tahansa. Tai lyhyt.

Olen vajonnut yhä useammin lattioille. Nukkunut lähempänä lattiaa. Lähempänä pehmeää. Repäissyt tyhjiä sivuja. Repäissyt sukkahousuihin reikiä. Repäissyt johtoja seinästä. Satuttanut itseni. Juonut elämäni ensimmäisen cappuccinon. Päättänyt olla välittämättä muista jälleen kerran. Tuonut esiin huonon luontoni. Hymyillyt valeita. Oppinut vihaamaan. Enkä halua palata.


 

  


Kesäheinäinen Inkeri turistina kohteessa Kallion kirkon portaat. Muita toimintojani kolmen päivän matkan aikana olivat (extended edition): syntisen hyvän ruoan syöminen sukulaisilla, mansikoitamansikoitamansikoitajavattuja, suomifilmisyventyminen kohteessa Helsingin kaupunginmuseo, muutamaan vanhaan valokuvaan ihastuminen, Valtteri-vierailu, ratikka sitten iän kuusvee, alennusten alennusten penkominen, kahden mekon adoptointi, Hietsun kirppis-vierailu, Stupidon lähes naapurissa majailu, Tammisaareilu, tee ja torvisoitto (=ounce ja tempaus senaatintorilla), kesäily, Helsingin normaalilyseon valojen ihmettely, kykenemättömyys aamupalaan, peltojen keskellä autoilu, ihastuminen Porvooseen ja muihin supersöpöihin kaupunkeihin joihin heitimme hassuja visiittejä, kohde Hiljaisuuden kappeli aka Kampin kappeli, toisten odotuttaminen ja odottaminen, saippuakuplat kampin edessä, budjetin ja mestalistan noudattaminen sekä luultavasti miljoona muuta asiaa, jotka ehkä unohdan. Tai ehken vain pidennä jo pidennettyä listaa.
 Reissu meni nappiin. Livistin edelleen kohti Savonlinnaa, mutta eipä aikaakaan kun sieltäkin jo livistin takaisin ja nyt olen viettänyt kiireettömän ihanat pari päivää kotosalla. Muilla tahoilla mikään ei ole hyvin ja minä olen muuttunut turdus merulaksi. Vaikken osaakaan matkia ambulanssin sireeniääntä.