maanantai 23. syyskuuta 2013

Miksi puhut niin oudosti



Tänään kaikki tuntuu niin erilaiselle.

Se on uusi tunne.
Pelästyn ja helpotun yhtä aikaa, kun en löydäkään profiiliasi. Mutta kuulen, että se yhä on. En ole itkenyt sitten sen kun kannoin sydämenmuotoista sylissäni. Se tapahtui kylässä. En ole koskaan käynyt sellaisessa kirkossa. Äiti itkee ajaessaan meidät kolme pihaan, soitan hän hakee meidät. Rusettiballerinani hiertävät, en käytä niitä sen koommin.
  Tänään ensimmäistä kertaa, luulen löytäneeni sitä tuskaa, mistä minulla on ollut huono omatunto. Se, joka ei suostu tulemaan pois. Niin useasti kuin olisinkin tahtonut näyttää, että minuunkin sattui. Tuntui, että epäonnistuin siinäkin. Isä ei ymmärtänyt kun pyysin ajamaan toista kautta. Olen yhä katkera. Jälkeenpäin katsoin netistä ne uutislähetykset, luin ne artikkelit. Lasken unissani yhä ne iskut. 
Samaa asetta minäkin käytän väärin. Siksikö minusta tuntuu, että se oli minun syyni.
 Luulin hyväksyneeni, minähän olen järkevä. Mutta vasta nyt nousee se viha. En ymmärrä, miksi noin vain joku saatetaan ottaa pois. 

Minä en pidä niistä muistovideoista. Se asfaltti tehtiin uudelleen viime kesänä. Sinulla oli aina risti kaulassa.
 Päätin, lopettaa siitä puhumisen.

En tiedä, mikä suunta on nyt. Mutta kaipaan niin.
Ohitan. Ohitan.
Oikean.

lauantai 21. syyskuuta 2013

Emphasis



 Se valkoinen on eri kuin se toinen. Mutten sulje niitä toisiltaan, minulla on varaa kahlata vähän vielä pidemmälle.

Ei vain aikaa tai paikkaa. 



Toivoin, että vihdoin on se aamu, kun. Niin kuitenkin näen varjojen kääntävän päivän iltaan. En kirjoita siitä, jotta en muistaisi, että varjotkin alistuvat auringolle. Liekö sen symbolisempaa merkitystä sillä, kuitenkin olen kyllästynyt ja väsynyt samoihin kaavoihin, joiden tarkoitus on vain kyllästyttää ja väsyttää. Se olen vain minä, ja se pelottaa. 

Suljen silmäni, ei katoa. Yhä tie, yhä pyörät. En enää nouse omani selkään. Tivaa tarinaa. Nauran. Huonoin ikinä. Nauraa. Vieressäkin. Häviää, mutta minä häviän. 

Vastaa, ettei minun tarvitse enää kysyä. Sanokaa, jokin on vialla.

torstai 19. syyskuuta 2013

Kuin ruusuilla tanssisi



Pitääkö minun olla jotain muuta. 
Maistuu liian hyvälle, vaikken maistanut ole niin että muistaisin.

perjantai 13. syyskuuta 2013

Tiedä, että ei

 
 Minä ja Ville Ahonen - Kerro minulle rakkaani


Portaat kirkon torniin. Kuolleet tunnit. Haamukurkut, siis tappavat.
Reuna tuntui tarkoitetulle.

Olen käänteinen, en muista yhtäkään kolmattatoista perjantaita, jona olisin ollut epäonnisempi kuin saatan verrata. Hämmennyn vain luonnollisista asioista.

Tämä väärä sattuu. Taas.

lauantai 7. syyskuuta 2013

Relation

Etkö sano vai jätätkö sanomatta.

Onhan se täysin vieras, seuraat syrjempää.
 Ikkunarivin kolmas ja minun maailmassani et koskaan poistunut. Saati saapunut. 

Kaikkeen tottuu.

torstai 5. syyskuuta 2013

Lähteet mykkiä

En ole kuullut, että se meillä olisi verissä.

Richard Scarry käskee kuvittelemaan. Minä kuvittelen. Siihen pisteeseen kunnes minulla on sellainen, mistä puhun, mistä kerron ja mistä muut salaa ovat kateellisia.  
 




Vai kuvittelenko vain.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

This Close


Tämä tuntuu kodilta. Lapsuuteni Martinlaaksolta.