alusta

Tiedäthän, se viimeinen yö, ennen kuin elämä alkaa uudestaan. Alusta. 
Se uneton yö, jona odottaa sitä kaikkea, jonka tietää olevan vain tuntien päässä. Se, mitä odotti kauan, onkin nyt tässä. On helpottavaa aloittaa alusta. On helpottavaa, ettei kaiken tarvitse päättyä tähän. Muttei tarvitse silti enää palata.

tell you how

mutta hyppysellinen toivoa ei voi olla kuvitelmaani, ainakaan täysin. joskus asioita on tapahduttava ilman yrittämistä, jotta voisi nousta toistekin sängystä aamuksi luettaviin tunteihin. minun aamulenkkini kulkee käytävää kohti haitariovea, laminaatilta korkille.  

aurinko polttaa ja paljastaa. 

Twin Peaks -fanit egoilevat joko sillä, etteivät ne, jotka eivät piittaa uusista jaksoista ole oikeita faneja; tai sillä, että katsovat aitoa ja alkuperäistä Twin Peaksia. olen odottanut kohtaamista akun kanssa niin, että katsottaisiin yhdessä. olen todella herkkähermoinen katsomaan yksin. sen sijaan olen katsonut The Tribea ja tehnyt muuta yhteiskunnallisesti turhaa. 

mutta itselleni tärkeänä vietin määrittelemättömän pituisen ajan kalliolla. kuulokkeet auttoivat, tuulen vire auttoi. olin niin surullinen, enkä edes osannut määrittää miksi. mutta kaikki oli aika täydellistä. se suru ei ollut ahdistus, vaan jotain aika puhdasta. wannabeindieakustisen session ja teinipopbändin sanelema todellisuus. se tuntui silloin paremmalta kuin mikään aikoihin. sillä jokin rauha.

sellaiset kohdat taipuvat väleiksi. enemmän valoa ohitseni.

en yleensä julkaise tällaisia kuvia, mutta ehkä nämä nyt menee, valo oli mieletön. heräävä maa. 

--

kun kuolen                                                                                    minä

helmikuussa epäsäännöllisyys huomaa minut. se koostuu polttavista raudoista, joiden voima riippuu vain minusta. olisin surullisen onnellinen. häviävän hetken ajan satutettu. niin onnellinen, etten tajuaisi. pakolla suora, tai akselinsa ympäri kiertyvä. 

tai kuoleva. se ei tarkoita irtoamista, mutta jollain lailla se siihen itsensä liittää. enkä irtoa lähteävänä, enkä kylmän harmaassa melankoliassa. se on sinistä, upottavaa onnea. kylmyyden saturaatiosävyistä läpinäkyvintä sameutta.

monet suruni mattoni alla. näkymättömiä valoja ja varjoja, tyllihameissaan, löysine vatsoineen. en mittaa itseäni kuten silloin. hymyily on helppoa, mattoni alla luonnollisinta. eteisessä surkastunutta haikeutta. olenko enää se sama samea. asuntoja vaille valmiina. olen pelkoa ja kaikuvia sivuja. ei. huutavia. soimaavia. satuttavia, ja nyt ne karjuvatkin.

kiertoradat

silloin elämästäni tuli kaukaista enkä muistanut juurikaan mennyttä, en sitä hetkeä, enkä seuraavaa tuntia. vain mitä pitäisi ja väärät kellonajat. hulluuden kiertoradat. samaan tilaan joutuminen kanssanne pelotti. etten voisi kieltäytyä. jonain päivänä olisivat tunnit. jonain päivänä kehoni ottaisi, lähtisi, syöttäisi minut peilille. jään yksin suuhun, ruokatorveen ja haaveilemaan raidallisista paidoista.

kehoni kulkee eri linjaa, talloo minut ja miehet. 
polttelee sifongilla 
ja löytää minut taas sesonkialennuksella.

 halpa kuin keväiset joulukoristeet, niin minä tahdon sanoa.
kuolleita rappukäytäviä ilman laitostaidetta, kuihtuneita tuoksuja, jotka eivät ole olemassa.

-Inkeri

vappu

vietittekö tekin hyvän viikonlopun? tuntui taas, että vietti viikon muualla ja unohti kaiken, että olisi mitään tehtävää, muuta elämää, vaikka murheet painelivat polkujaan käsivarsieni taakse. ne kutittelivat siten kuin tuomiokirkkotorin mukulakivet, kauniita, mutta aina vain kylmät väreet sähisevät pyörän runkoa pitkin korvien taakse.

 mutta ne murheet koetin kovertaa takaisin. väsymys oli auringon polttamaa, kukapa olisi uskonut vielä maanantaina, että tarkenisi paidalla. säikähdin vähän, kun palasin takaisin vartiovuorelta.

tai kukapa olisi uskonut miten ihanaa kaikki olisi. syötiin mansikka-halloumsalaattia ja yrttipatonkia. olin tehnyt vegaanisia mokkapaloja, ja niitäkin nautittiin koko viikonloppu. hänellä oli nuha, minä vain hyyrysin ympärillä.

liikaa sokeria, mutten laskenut hiilihydraatin hiilihydraattia. tai kalorin kaloria. 

 puhuttiin pitkään kaikesta. jotkut saavat sinut tuntemaan olosi ainutlaatuiseksi. muutkin kuin hän. toisena hetkenä olet ilmaa toiselle, vaikka humalaan se kaikki menee. kynteni ovat edelleen kasvaneet. nyt jännittää. kohta tukholmaan. mutta nyt jo valoa.

gardens

taittelen valon 

pysyn siinä kiinni

 Kenkäveroiltiin!

Tällainen klassinen "pako kouluhommista". Käytiin Marian kanssa maanantaina illansuussa Ruissaloilemassa. Tai keijumaailmoimassa, miten sen ottaa. 

Ihan vain

     ja monille niistä

                vaikka tiedostan muuttuneeni itsekin

                          tiennyt
                                      pelänneeni

                                mutta nyt huomattavasti vähemmän

          nyt

      nousevat hämyisät kuvat

                              seuraavat ja edelliset
                                       massiivipuiset käytävät

 

                                                                           suussani tuntuvat ohuet helmet                    

 kierrän niiden porraskäytävissä  

kerään kättäni jäljessäni 

kun piti

 nyt

minä menen kevään edelle, mukanani on monia
kuvittelenko vain,
mutta vastaani tulee yhä usemmin tuttuja
valoni on toisenlainen kuin sen suunnittelin, tai toivoin
tänään olisin lähempänä kuin koskaan
mutta olen myös muuta
esimerkkinä siitä rakkaus rucolaan
en soisi enempää aikaisia aamuja, jotka merkitsevät minulle jostain syystä paljon
minun täytynee ensin surra rauhassa, eikä kukaan minulta enää vie
on oltava enemmän

shortcut to happiness

13. perjantai. olen todennut sen monesti yhdeksi toisista. siinä

on enemmän onnea liikkeellä, kuin muulloin tahdotaan ajatella. minulle se onni ei ole epä. enkä sano näin vain todistaakseni miten "alternative" ja vastaavaa olen. olen jotain ihan muuta, ja niitä valintoja, jotka teen. mutta sitten olen taas muuta. tänäänkin istuin luennolla lähes itkien, kylmien väreiden osuessa pintoihin ja uudelleen. 

 yöstä yöhön, kun herätys oli kello kaksi yöllä. kello neljäksi bussiin, aamu-unisen helsingin läpi mereen. sitten valoa ja kuvia, kauneimpia katseita. kuin taikaa ja takaisin. vaille kymmeneksi nukkumaan, herätään vasta kotona.

vierailin ensi kertaa Tallinnassa