perjantai 16. lokakuuta 2015

nytkin pitäisi olla jossain muualla


 olet tyhjentynyttä väsymystä ja voimattomia virkkeitä
ei ole aikaa, eikä veden särkyviä pintamaaleja
sillä välin ehdit sinuksi, muodoiksi ja siksi

sinulle täytyy hymyillä
ja sinulle
olemme niin loitolla
aikaisemmin ja tänään päättänyt
riitäkkään, en minäkään 
tehnyt solmuja ja leikannut siistiksi
entä sitten kun alan pitää sinusta ja tahdon koskettaa niskaasi
houkutella muut sanomaan: ei tämä ole todellisuutta
tai mitään sitä vastaavaa
minua ahdistavat hiusjuuresi, silmäkuoppasi
juonteesi jalkapöytien juhlassa keinovaloisissa varjoissa
hulpioiset huolesi, niistä ei puhuta
enkä käännäkään niitä minuksi, kun pyydät
armoa, olen voimaton
en minä ole se jolle puhua
vain se, jolla on tummaa huulissa, mustia kenkiä ja haaveita