(Nimetön)

 Tarttuminen oli viimeinen ajatukseni, 

kunnes harasin ohi, ja vaivuin, 

syvyyteen, pimeään, kylmään.

vaikka tiesit, että tiedän jo

 

 Heräsin aiemmin, jotta et repisi minua heti sijoiltani. Pelkään yhä, pelkään. Säilytit osan niistä viesteistä, etkä kai tajunnut miten hauraalta se saa sinut näyttämään, sillä tiedän, että pelkäsit näyttää sitä kohtaa, josta sinuun pääsisi. Pelkäsit sitä, vaikka tiesit, että tiedän jo, ja pelkäsit lisää.

Säilytit myös pitkään jääkaapissasi vanhentuneen filmipätkän vuosien ja vuosikymmenten takaa. Se, mitä siitä olisi jäljellä enää oli osa sitä haurautta, jota päin syljit. 

Tukkasi hulmusi eteeni tuon tuosta. Koska en voinut tukehtua, testasin, koetin niellä, ja niellä, niitä sanoja, jotka pulppusivat silmistäni ja jotka tuntuivat varpaankynsien alle työnnettyinä, ja joiden seassa kylpivät filosofien päät elinvuosineen.

 

Lämpö on jäänyt kaappeihin

 

lämpö on jäänyt kaappeihin

siirsin tänään pois sinut

kehitin lääkkeen itselleni

muutin paria kohtaa siitä mitä sovittiin

ajattelin ettet huomaa, vaikka tekisin siitä numeron

hävitin yhden muiston, ja koetin hävittää toista

kumpikaan ei mahtunut enää sängyn alle, tai alimmalle hyllylle

houkutteleeko se löytämään vai unohtamaan

vai muistamaan?

sen hämyn, tyynyn jonka nukkaan upottaa tunne tästä päivästä

tunne kävelevistä jaloista niskastani selälleni,

hiipii loppumatkan, etten huomaisi, etten heräisi, etten muistaisi

pian en muista

väistävien katseiden päivettämät jäljet juuri siinä, mihin sinäkään et yllä

kuin olisin suunnitellut kauan sitten, että tähän jäät sinä, enkä minä

eikä lämpö, eikä alimman hyllyn vitamiinipurkit