perjantai 27. joulukuuta 2013

One to Blame


Kohdataan putkitelevision ruudulta. Virhe vaatia, olla suvaitsematta, kun valtaa on revitty sinisinä nauhoina luideni alta. Ilkeästi liikkuvia, joissa ei tunneta, joissa mitätöidään, joissa on oltava ollakseen, muttei kuoltava kuollakseen.

Hetki siitä käyn tummumaan, väljähdyn keskelle.
Uudelleen kiinni, rukoilen anteeksiantoa. 
Tietää nauhat, tietää kahleet, jotka on veistellyt hiuksistani.
Vetää niillä horisontit selkäni pinnalle,
kaarrun ylle, muistan kaipaukselle, enkä jätä mitään jäljelle.

 Tapaan yöllä viimeistä kertaa, ikävöin pelottavia käsivarsia. Valun hopeiseen rantaan, sen lähimpään viivaan, tahrattuun hiekkaan.Vain toiveeni täyttymys: valo, jota ei nähdä tai kuulla. Valo, joka tunnetaan. 
Valo, joka voi olla tuhkaa.  

lauantai 7. joulukuuta 2013

A Bit Like a


Itsenäisyyspäivä.
 Menossa mukana: fanitytöt puolikuntoisina, esteettisyyskämppä, Surinaa idästä, buranaa, kultapoikien päiväunet, vaikeuksien kautta voittoon, ruma Blossa, synnit sekä toki Tampereen bileet. 

Kävelin sinne, mutten pystynyt takaisin. 
Glögiä jäi paljon yli. 

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Pakkoja

Olen sinulle ehkä myöhemmin
olen kuten lupasin elää kauemmin

Että minä olen vahvempi  
katsomaan niitä raiteita,
joiden ruoste ei
anna sua seurata

Ja että näen sen selkäsi
joka terävyyttään satutti

minulta poimit katkeruutesi
toteutat ne viiltosi
että minä olen vertasi

Siitä sinä et tiedä mitään. 
Tämä on vain oikein. 


Kaikki yhtä syyllisiä ja yhtä syyttömiä. Siitähän te pitäisitte.