cries - dreamlife

nautin H2Östä mitä suurimmin. siitä on kyllä aikaa, mutta olen vain niin onnellinen, että voin muistella jotain näin hyvällä. olitteko te?

en tiedä, olenko paha ihminen, kun katson ratsastusta Riosta. vähän pahan. mutta eipä se syntilistallani taas olekaan kummoista. se siitä.

 odotan tavallaan tosi paljon tulevaa opintovuotta. niin paljon kaikkea. tahdon tehdä, täytyy tehdä. mutta ennen kaikkea tahdon. vähän myös kutisee. kuten myös, kun kelaan taaksepäin syyskuun alusta. flow. flow.  

 mielialat heittelee. tavallista. hmm. ällöttää usein. mutta ei se näy.

 ♥

pidot

joskus ne vain tuijottavat tai jopa mulkoilevat

jakavat minulle lupia ja paastoja

 ohuet gargoilien karikatyyrisen ylittyvät nenät

samoin kuin nämä puoliksi kosteat kadut

tuskin luututut, mutta kaikki näennäiseen kevääseen kutsutut

osoittavat nekin

seuraavat nytkin likaisina lauseina ja kattonurkista

hei vain

-klik suuremmaksi-

 

h e i

vietetäänkö kissan nimiäisiä, valmistutaanko koulusta

juhlitteko, vaihdatteko suudelmia

älä pelkää ottaa yhteyttä,

 sovitaan yhdessä yksityiskohdista;

yhteystiedot tuossa vieressä 

♥

Heini S.

and so, be it

  
Arvaa mitä

arvaa uudelleen

 Kuuntelen turvaasi juuri niin usein kun haluan

vaikka miten paljon rukoilit
miten käteeni piirsit
en aio luvata
että haluan vielä huomenna  

Näin minä

Kävin tänään shoppailee torilla. Näiden lisäks täydensin vihdoin lemppariteetäni varastoon ja söin mansikoita. Noi viisi salmiakkisuklaamantelia on muuten aivan parasta; tuomitse vasta kun maistat. Mutta en ite ois ikinä uskonu että tällaisista tykkäisin, mutta mulla onkin ollut tässä nyt orastava salmiakkivaihe, joten ehkä kaikki vaan menee. Sit elvyttelin yrttejäni.

Ja vihdoin hankin itselleni Iittalan Filippa Kn lautasia, no olihan ne melkein puoleen hintaan. Heart Iittala Outlet.

Kiitos sinun ja yöllisen keskustelun, vähän helpotun. 

Hei, mitä ihmettä unohdin tältä vuodelta; kesä! Kesä valmisti muutamia lakillisia ja lakittomia, kuvailin jo paria; ottakaa toki yhteyttä, jos tartteisitte kuvaajaa. Oon ihan kiva kyllä, ja kuva kun kuva; melkein kaikki mahdollista. 

Jesjes!  Olipas spontaania. Kuva viime viikonlopulta.

YOt

Lisää kuvia: tumblr

Haunted by Hallows

 :Iina Saavalainen

 :Henni Leikas

Ei miulta sanat lopu, tuntuvat vaan ehkä vähän turhilta tällä hetkellä. Eikä kukaan minua usko.

Ja toistuvilta kliseiltä.

Kuvat viikonloppuiselta extemporematkaltani Savonlinnaan. Ylimmät kuvat lopputyönäyttelystä.

Kuuntele sen surua

  

  

  

Alle neljällä. Ikuinen tyhjä, tyhjyydet ja ääretön tyhjyys.

 Et oikeasti, luulet huijaavasi.

Epävirallinen valintani, joka ei anna enää anteeksi.

Myöhään yöhön ja samaan valoon monesti, pelkään ja revin käsivartesi, älä jätä minua rakkaani.

Kaisa

Joulukuun vikana viikonloppuna kävin Savonlinnassa kuvaamassa ihanaa Kaisaa ja hattua. Siinä vasta kanteletar♥

Devil Take Care

Muistin taas mikä. Muistin taas miksi ei.

Kaikki kertovat saman tarinan, kukaan ei puhu samaa kieltä.

Lopulta kellään ei ole mitään sanottavaa.

Hiljaisuus ei ole koskaan ollut näin pakottavaa,
valitsen jokaiselle päivälle jotain sidottavaa.

Jokainen on samanlainen; jättää vain ohuet jälkensä.

Valkoista, joka ei puhu ääneen, vaikka sen yksinäisyydelleeni ostin.
Ei se pyydä minulta erikseen vettä, valoa, tai edes rakkautta. 
Mutta jos mitään unohdan, muuttuu se ruskeaksi ja harmaaksi. 
Kuihtuu rangaksi. Katkeraksi.
 Mikset pitänyt minusta huolta.

Miksi olen vähemmän, miksen ole tarpeeksi.

Kädet eivät riitä enää koskettamiseen, 
eivät ehkä enää koskaan yhteenkään purkamiseen.

Keltainen jatkuu huoneessa

 Vika kuva tuo mulle jotenki hassusti mieleen Rent-a-nekon, miksi lienee, kun ei ole edes kissaa.

Kahvia, aamuja, Anno Domini postiluukusta. Maria. Luvaton määrä kuvia, luvaton määrä kauneutta. Vähän lisää naurua.

Aloitan päivän Fröbelin palikoiden konsertilla. Jatkot: liikennevalo-odotushalaus. Helppo ja vaivaton. 

Silitän helmojani, kirkonjäljiltä yhä valkoiset. Vastasin väärin.

This Close

Tämä tuntuu kodilta. Lapsuuteni Martinlaaksolta.

Roskat roskiin, sitä rataa

Käveli ovesta sisään päästäkseen ulos.

Minä en vähättele, mitä sinun ikinä täytyykään tietää. Opin aina vaan.

Just Passing by

Pesen menneitä. Muistan ajatelleeni: se on tänään. Muutama muiden joukossa, eikä edes tuntia paikallaan istumista. Käyvät vastaan, käyvät nilkkojeni ympärille. Leijaavat eilisen aamuyön usvan lailla, hauraana ja katoavaisena, mutta niin kuin lumena. Tuntuu olevan liikaa. 

Öisin kohti kantta. Turvassa.

Aika ahkerasti olen myös koettanut ihmisten pokkarikameroita hyödyntää, (koska kyltymätön ikuistamisriippuvuus) kun Kalevi-kamerani löi vuoden kestäneen tietojensiirtosopimuksensa irti Antero-obejktiivista. Sen lisäksi on lähinnä mustavalkoisia kuvia, matkoja etelään, ylittämistä, sopivan kauniita hetkiä, öitä, peltoja, sanojen pakkautumista sanattomuudeksi, yksinäisyyttä rakkauden ympäröimänä ja toisinpäin. Minä ja Ville Ahonen. Kortteja pääkaupungista.

Kaiverran sen uudestaan mieleeni. Piiloudun sen pieniltä voimilta. 
Käsittämätön ilo, kun kesäkurpitsat ovat vihdoin kypsiä!

Toisen ja omaa

Kesäkuu. Heinäkuu.

Siirrän sen ikkunaruutujen väliin. Sälekaihtimet raastavat liikahdellessaan. Pesetkin jo pois. Painaa selkä sitä vasten, josta heijastuu. Valuvat hahmot ovat jokainen kuin tiedostamaton katkeava minussa. Ympärilläni olkapäistäni lävistävää. Raapia taipeet vitriinissä, olen saapunut jälleen laitoksen portaille.

"En usko."

"Niin."

Kuolemasta puhuminen on joko liian tavallista

 tai ylitsepääsemättömän kiusallista niinä harvoina hetkinä.

Lahti

Sisällä.

Takaisin

Kukapa ei kesästä pitäisi? 

 Jo paatuneeksi kesän vihaajaksi ehtineenä, oli hämmennys suuri kun valitsin tietoisesti sen puolen jokea, jolle ilta-aurinko hymyili, tietoisesti istuuduin portaille kääntäen kasvot silmät ummessa lämpöä kohti, ja huomaamattani aloin hymyillä. Liekö Turku tehnyt tehtävänsä 'tois pual jokke'. Söin vielä banaaninkin.

En ole pitänyt mistään pitkään aikaan kuten pidän viimeisestä kuvasta.

Luvattiin palata ajoissa

Luonani mustia puita ja sitruunamaailma. Sinä kai vain vihaat jälleen kerran.

Nouset aamuisin

Sen luona kävelee edes ja takaisin käsikädessä. Täynnä sanattomuutta, vaikka jokainen molekyyli tuntuu suorastaan säteilevän ympärillä musiikkia. 

 Se on vanhaa karusellimusiikkia. Sellaista, mikä aina vetoaa, mutta samalla pelottaa. Tulee tunne, että kiipeän vielä äidin avustuksella haalean lilan hevosen selkään, hevosen silmissä innostus tulevasta kierroksesta. Yllään kulunutta kultaista, minulla mekko, kuten joka päivä alle kouluikäisenä. Kuvittelen itseni salaa myös lapsuudesta tuttujen äänikirjojen maailmaan. Valitsen Maija Poppasen ja muistan aukeaman, jolla Miss Mary Poppins johdattaa karusellihevoset kohti sekaestelaukkarataa.- Muistan miten ylpeä olin tietäessäni enemmän kuin vanha tuttu miesääni kasetilta minulle puhui. - Tuo aukeama oli tarinan kohokohta. Ihmeitä ja kaikki oli mahdollista. Kun karuselli lähtee liikkeelle, olen siinä ihmeiden maailmassa. Ja vaikka niin sanotusti ohitin karuselli-iän, tahdoin silti käydä sellaisessa, koska niin olin aina tehnyt ja siitä luopuminen tuntui luonnottmalle. Sitten viimeinen karusellikierros. Huvipuiston pienin karuselli. Vähiten hevosia. En muista, mitä silloin tapahtuu, mutta sen jälkeen olen varma, etten enää koskaan aio sellaiseen kiivetä. Ei yhtäkään haaleaa hevosta. Musiikkikin kuuluu vain ajoittain niin, että sen aktiivisesti tiedostan. Muuten sitä en edes muista, kytken pois päältä elämästäni. Eikä kukaan muu sitä voi enää käynnistää nauraville kasvoille kuin minä. Olen jälleen monen onnen välissä.

 Se ei ole vihainen, vaikka ilmassa on vaikeutta. Mustalla sateenvarjolla me voimme ikuisuuden ja mahdottomuuteen katsella taivasta. Se lepää ja pitää meidät paikallaan, vähän ravistaa, kun meinaamme nukahtaa. Se ajastaa pommin. Sillä suunnitelma.  Pidän kädestä ja pitää takaisin. Olin unohtanut Maija Poppasen, mitä hän opetti sateenvarjoista ja karuselleista, sateen ja miten valo on parasta, kun se saa kadota, miten se saa kiiltää taivaana varjolla. Siellä, missä pidämme toisistamme kiinni. Emme aio pudota yksin.

Omistettu sateelle, serkuille ja sateenvarjoille.♥