olen kaivannut maalaamista. tai niin ennen. nyt teen sitä taas. ei se näytä, miten virheellinen olen, vaan voin vain maalata. yksi niistä ystävistä, joita ei enää jännitä.
keskiviikko 20. huhtikuuta 2016
sunnuntai 17. huhtikuuta 2016
välit
Artattiin pitkästä aikaa. Käytiin tekemässä Vartiovuoresta hyviä muistoja. Oltiin yritetty nähdä jo viikkoa aiemmin, tuntui että siitä oli kuitenkin vähintään kaksi. Kevät kai.
torstai 14. huhtikuuta 2016
tiskin alta myydyllä
ylöspäin kiiveten
oli taas kevät
se tiesi myös syntymäpäiviäni, jotka vietin ensimmäistä kertaa vuosiin kuten ne kuuluisi viettää yhdeltä taholta; rakkaiden kanssa, onnellisuutta ja hyvää täpinää täynnä. olen synttärijännittäjä, toivon, etten ole ainoa. mutten muista vuosikymmeneen samanlaista huolettomuutta tunteneeni tuona päivänä, jona yleensä on sattuneesta ajankohdasta johtuen joko kirkonmenoja tai yleisesti vain jäätävä kiire. okei, jälkimmäinen nytkin, mutta päätin pitää päivän täysin vapaana kaikesta sellaisesta. ihme, että pystyin siihen; usein stressaa, vaikka miten päättäisi vapailla. en ole huoleton, mutta se on alkanut olla tosi okei. niin okei, että olen avannut mieleni puhumaan masennuksestani ja syömishäiriöstäni. toivon, etten enää lipuisi niin pohjalle, mutta juuri nyt asiat ovat hyvin Ja kirjoitan sen holtittomasti tänne.
maanantai 4. huhtikuuta 2016
lauantai 2. huhtikuuta 2016
pidot
joskus ne vain tuijottavat tai jopa mulkoilevat
jakavat minulle lupia ja paastoja
ohuet gargoilien karikatyyrisen ylittyvät nenät
samoin kuin nämä puoliksi kosteat kadut
tuskin luututut, mutta kaikki näennäiseen kevääseen kutsutut
osoittavat nekin
seuraavat nytkin likaisina lauseina ja kattonurkista
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)