tiistai 27. elokuuta 2013

Roskat roskiin, sitä rataa



Käveli ovesta sisään päästäkseen ulos.

Minä en vähättele, mitä sinun ikinä täytyykään tietää. Opin aina vaan.

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Lauantai


Lauantain on oltava päivä auringolle. Päivä gallerioille. Niiden viidakoille ja Neuvostoliittolaiselle arjelle. Päivä brunsseille. Päivä, jona saa juoda kahvia. Mietipä nyt itsekin.

Mikään ei hoida paremmin kurkkukipua kuin nauru kahden kivanenäisen tyypin kanssa ja soitto äidiltä.

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Behind, Technically



 Onko elämä valmiiksi lantrattu, kestääkö sen vain niin. Olen menettänyt. Mutta en koskaan pudonnut.



Ja sitä on vaikea hyväksyä.

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Osa/Part


  Ties kuinka mones. 
Sinun tiesi käy riikinkukon pyrstösulkien läpi. Turkoosin eri sävyjen jälkimaku väljähtyy suussasi vielä pitkään. Maustat seuraavana aamuna ja salaa itseltäsi päätät säilyttää. 
Omaani en tiedä.

Kaivannut sitä makua.

Mutta parempaa kuin moni muu asia, on tämä valo. Näiltä laitosseiniltä. Sisäpihalta. Kaltereiden sisältä. Lopulta siitähän kaikessa on kyse. Täällä.

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Just Passing by


Pesen menneitä. Muistan ajatelleeni: se on tänään. Muutama muiden joukossa, eikä edes tuntia paikallaan istumista. Käyvät vastaan, käyvät nilkkojeni ympärille. Leijaavat eilisen aamuyön usvan lailla, hauraana ja katoavaisena, mutta niin kuin lumena. Tuntuu olevan liikaa. 

Öisin kohti kantta. Turvassa.

Aika ahkerasti olen myös koettanut ihmisten pokkarikameroita hyödyntää, (koska kyltymätön ikuistamisriippuvuus) kun Kalevi-kamerani löi vuoden kestäneen tietojensiirtosopimuksensa irti Antero-obejktiivista. Sen lisäksi on lähinnä mustavalkoisia kuvia, matkoja etelään, ylittämistä, sopivan kauniita hetkiä, öitä, peltoja, sanojen pakkautumista sanattomuudeksi, yksinäisyyttä rakkauden ympäröimänä ja toisinpäin. Minä ja Ville Ahonen. Kortteja pääkaupungista.

Kaiverran sen uudestaan mieleeni. Piiloudun sen pieniltä voimilta. 
Käsittämätön ilo, kun kesäkurpitsat ovat vihdoin kypsiä!

torstai 1. elokuuta 2013

Toisen ja omaa

Kesäkuu. Heinäkuu.

Siirrän sen ikkunaruutujen väliin. Sälekaihtimet raastavat liikahdellessaan. Pesetkin jo pois. Painaa selkä sitä vasten, josta heijastuu. Valuvat hahmot ovat jokainen kuin tiedostamaton katkeava minussa. Ympärilläni olkapäistäni lävistävää. Raapia taipeet vitriinissä, olen saapunut jälleen laitoksen portaille.
"En usko."
"Niin."
Kuolemasta puhuminen on joko liian tavallista
 tai ylitsepääsemättömän kiusallista niinä harvoina hetkinä.