maanantai 28. syyskuuta 2015



hulluimmat hetket viettävät jyrkkinä

maanantai 14. syyskuuta 2015


suureellisuutesi, ikään kuin kaikki olisi mitattavissa
surullisuutesi, maut tuskin tuntuvat sekoittuessaan


tiedäthän vietetyn huolettomuuden vahvan vieraantuneisuuden tunteen. vaikkei sitä silloin erittele, ehtii sen analysoida osaksi kaikkea muuta. meinaan tukehtua tupakan savuun ovella, se on kuin uneksimani pakokauhu. olen yksi niistä, ei siitä voi kertoa. olen tavutettu numero, vaikkei kukaan sitäkään ääneen. mutta siitä olisin ylpeä, vaikka vajoava. tekopyhyyttään sen vaikutuksia, sairastan vain avunhuutoja. polkuja läpi, aina vain ja halki, ja aina vain kunnes kylmä huurtaa minusta otteen pois. normaali on hälvennyt, ainakin melkein, mitä nyt

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

ei


minä puolestani en ole sellainen, että voin vain relata ja antaa asioiden olla. tai olisin minä kai enemmän siihen suuntaan, jos päättäisin olla sellainen. hetken edes. voisinko samalla päättää, että minulle on helppoa puhua ihmisten kanssa. ei elämä ole helppoa, ei olekaan. ja sittenkin juuri niin helppoa, rikkaiden puhetta. tahtoisin tietysti vastauksia koko ajan enemmän, olen tietysti vain kysymyslabyrintti, minä en eksy tieltä, kysyn kysyn kysyn.
 minua ei pian enää ole, miten voisi olla. 

torstai 3. syyskuuta 2015



maapähkinäinen maku
sinussa kulkevat tietävät, saattavat aistia kynnyksesi,
vaikka eivät tunne sen kysymyksiä
vaativia, puolustelevia kaikkine vaimoineen
joiden kauppa tuntuu
pinttyneenä, kaukaisen rappion kauneudessa
epätasaisten karmien maisemien unohduksesta
kuuroiksi katseiksi kipuuni
löydän ne usein läheisyydestä
kun olemme itsemme, toisemme ja turhaa

öisin, kun päämäärillä ei ole väliä
päivät näyttävät tukehtuneilta
suruaan sietäviltä
en tiedä, mistä puhut