lauantai 31. joulukuuta 2016





Loma on ollut näennäistä ja herään liian kylmään tai tuskastuttavan kuumaan huoneseen tajuamaan ajan loppumisen. Kaikessa kulissinomaisessa hataruuudessaan loma on osoittanut pyjamaeskapismin mahdin. Olen kuitenkin toteuttanut joitain pitkäaikaisia haaveita. Yksi niistä on ollut viettää lomaa päätoimisesti Stars Hollow'ssa. Haave sai lisäosan; pitsan, ja toteutin sen useaan otteeseen.

Aikaa ihmettelee moni, liityn kuplivan harmaaseen aallokkoon materiassa, joka päivittelystään jää kiinni. Joka kuukausi. Joka kuukauden ensimmäinen päivä. Vuoden lopussa. Vuoden alussa. Oheneva kudos käyttäytyy aina samoin, tiivistyen, mutta venyttäen hataran haitarinsa jälleen kumoamaan entisen. Repii tieltään muuta. Haromme sen turvaksi.

Olkoon paljon rakkautta jälleen uutena vuotena. Hieman enemmän aikaa, joka ei ehkä kadonnutkaan, vaikka sitä kiirehdimme. Onnellisia yllätyksiä teille ♥

 ensi vuoteen,

Inkeri

maanantai 21. marraskuuta 2016

pimeää näinä päivinä



l e m p i

kirja: Baby Jane tulee ensimmäisenä mieleen, ja Riikka Pulkkisen Raja, lol luen vaan materiaaleja kursseille. Mua tosin sykähdytti jotenkin meidän pääsykoekirja aikanaan kovasti: Silja Laineen Pilvenpiirtäjäkysymys.
ruoka: olen kausi-ihminen, mutta kestosuosikkina sushi
vuodenaika: kevät (sekä syksy ja talvi)
vaate: R-collectionin anorakki, jonka lopulta jouluna 2012 avasin paketista
väri: valkoinen
huonekalu: valkoinen kierrätyskeskuksesta kulkeutunut tuoli
non-human animal: hevonen
kukka: kaikki valkeet oikeestaan, ja luonnonkukat
paikat: Varkaus, kirjastot, Turku ja Tampere
museo/näyttelytila: Designmuseo on ihana, käyn siellä aivan liian harvoin. Nautin kans Taidehallista, Wäinö Aaltosen museosta, Å-galleriasta
esine: kalenteri




v i i m e a i k a i s e t  

leffat: Clouds of Sils Maria, Tree of Life, Miss Farkku Suomi
aktiviteetti: opintopäiväkirjat, kandi, journaling, venyttely
musiikki: Sia, Zolita, Silvana Imam, Spice Girls
näyttely: Niki de Saint Phalle ja Sukupuolena ihminen
ruoka: keitot ja ruisleipä, ja leipä, banaanit
tv-sarjat: Farmi, Flesh and Bone
stressit: raha
innostus: journaling, venyttely, ja jos XX tulis ens vuonna taas Suomee!





i n h o k i t

kattolamppu.
liian paljastavat nyöripaidat.
arvosanoista puhuminen
kaupassa käyminen
kun oli ihana lumi, ja nyt ei ookaan.
mun rinnat 





t u r h a t

kännykkä: Samsung galaxy S3 (living my teenagelife)
haave: että ois ees vähän vähemmän pahaa, että ihmiset näkis ittensä enemmän osana kaikkea, eikä kaiken johtajana ja luontoa alisteisena. sit kans että saisin vielä tanssia
turhautuminen: pirkkatuikkujen palamisaika on ahdistavan lyhyt, ja että ylipäätään kynttilöitä en saa nyt budjetoituu mun elämään paremminkaan


____


En nyt jotenkin keksi enempää. Luen tenttiin ja taistelen päiväunia vastaan. Kokosin muutaman jutun ylös. Päivät ovat raskaita, nopeus ei pysty harmauteen. Avasin eilen kalenterin ja yritän edes jotenkin pitää siitä taas kiinni. Olen huomannut, että minulla on pari salaista haavetta, yksi inspiroi elämään.


perjantai 18. marraskuuta 2016

kiertoradat



silloin elämästäni tuli kaukaista enkä muistanut juurikaan mennyttä, en sitä hetkeä, enkä seuraavaa tuntia. vain mitä pitäisi ja väärät kellonajat. hulluuden kiertoradat. samaan tilaan joutuminen kanssanne pelotti. etten voisi kieltäytyä. jonain päivänä olisivat tunnit. jonain päivänä kehoni ottaisi, lähtisi, syöttäisi minut peilille. jään yksin suuhun, ruokatorveen ja haaveilemaan raidallisista paidoista.

kehoni kulkee eri linjaa, talloo minut ja miehet. 
polttelee sifongilla 
ja löytää minut taas sesonkialennuksella.

 halpa kuin keväiset joulukoristeet, niin minä tahdon sanoa.
kuolleita rappukäytäviä ilman laitostaidetta, kuihtuneita tuoksuja, jotka eivät ole olemassa.

-Inkeri

tiistai 25. lokakuuta 2016

a wa y



kookosöljyn haju, Clinton ja Trump, varaa pesulavuorot, 
kelaa viikonloppu päässäsi yhä uudestaan läpi, 
kelaa kaikki viikonloput, 
ratsastusleiri lapsuudestasi,
näkymättömäksi silmänräpäyksessä, 
haaveile valosta, ystäviä, liian monta kertaa soijatikkuja
ja vaihda ohuempiin sukkahousuihin






keskiviikko 28. syyskuuta 2016

convoitise



kuolema on kadonnut palaaviin askeliin. ei tosin askeliin itsessään, vain niiden tomuiseen tuoksuun. ja niiden ahdistava rahina vanhoille pinnoituetuille kivilattioille ei liene ollut näin puistattava koskaan. ovea vastassa on kuitenkin ovi. ne ovat minulle lohdullisimmat. niiden vieressä ei ole pinnoitettu mitään, eikä niiden lähelle ole tuotu loimuavia räsymattoja. ei edes ota-tästä -pahvilaatikoita aina niin kauniin ruskeina. vaikka minä kritisoisinkin loputtomasti niiden teennäistä ja pyrkyrimäistä sävyä, siihen liitetään aivan liian usein nostalgista hekumaa. sillä ei juuri silloin ole merkitystä. ei juuri silloin, kun se alkaa, eikä pääty. tai sitten aina vain päättyy. nostalginen hekuma, tarrautukaa sittenkin siihen.

samat asiat. kaikki on kehä.

tiistai 27. syyskuuta 2016

dans




  kirjoja on vaikeaa lukea. mutta rakastan niitä. 


perjantai 23. syyskuuta 2016

muttei täysmaitoa




täällä mariskoolit eivät ole aitoja. eivätkä tasot ole massiivia. 
aamiaiseksi saa ottaa pelkästään omenapiirakkaa ja vaniljakastiketta.
 ja aina joskus levitetään leivälle artisokkapateeta 
täällä ei voi paeta   






tiistai 20. syyskuuta 2016

use alley




nautittiin suuresti Tampereesta. ollaan oltu kauan jo ihan muuttamassa sinne, mutta toistaiseksi vetovoimaisemmat opintomahdollisuudet sijaitsevat Turussa. ja muutenkin tietysti. mutta ehkä vielä joskus, kun, jos, kun. 

se oli ainoa päivä, joka ei tuntunut aamupäivästä päästävän aurinkoa lävitseen, kun muutoin ilmeisesti sielläkin on ollut varsin hempeitä kelejä. mutta tunnetusti nautin usvasta, sumusta ja viileästä. sitäkin enemmän, kun siihen liittyy punatiiltä ja pikkukujia. ja ekskursio Vohvelikahvilaan ja Sara Hildénille. (oi, muuten, kuinka siitä rakennuksesta nautinkaan.)

mielialat vaihtelee monesti päivässä. se tarkoittaa, että joskus väsyttää. joskus menen yhdeksältä nukkumaan, joskus syön ja toisinaan muistan. joskus haluan avautua, mutten ehdi tehdä sitä. useinkin on yksinäinen olo. useinkin yhä suren. usein innostun. joskus päätän. toisinaan.

torstai 8. syyskuuta 2016



näettekö tekin
olen yhtäaikainen



maanantai 5. syyskuuta 2016

chamber




ja kun minuun käydään
on siellä rantoja ja nimeämätöntä kasvillisuutta
miten voisinkaan löytyä juuri sieltä


tiistai 30. elokuuta 2016

takaisin





Tukholmassa viimeistään katsoin ympärilleni
melkein itkin ahdingosta
ja sitten taas helpotuin

nukuttiin vierekkäin ja kuvasin kahdet lakanat
ne pitää aina muistaa tallentaa
niiden kuilut ja loputtomat jokilaaksot
samoin kuin heijastusten arvaamattomuus
kun ne saattavat vain odottaa
ja katse kyllä etsii ne, ja ne huokuvat sillä hetkellä
edelleen arvaamattomina, odottamattomina
rakkaina


keskiviikko 17. elokuuta 2016

gray with



ootte saaneet varmaan flowtuuttausta jo ladottavaksi portaiksi avaruuteen saakka
en jätä hohtavaa litaniaa siihen
suinkaan rajamailla, kun palaan kaikkeen viikonlopun ajalta
yövyttiin Suomenlinnan hostellissa ja aamuisin harmaa meri oli todella läsnä
satoi ja kaikkea, yläsängyissä oli hyvää unta ja värikkäät lakanat
lautalla turisti tahtoi ottaa meistä kertakäyttösadeviitoissamme kuvan
sitten paistoi aurinko, söin omatunnotta ja ruoka oli parasta
ja oltiin tosi onnellisia


maanantai 8. elokuuta 2016






nautin H2Östä mitä suurimmin. siitä on kyllä aikaa, mutta olen vain niin onnellinen, että voin muistella jotain näin hyvällä. olitteko te?

en tiedä, olenko paha ihminen, kun katson ratsastusta Riosta. vähän pahan. mutta eipä se syntilistallani taas olekaan kummoista. se siitä.

 odotan tavallaan tosi paljon tulevaa opintovuotta. niin paljon kaikkea. tahdon tehdä, täytyy tehdä. mutta ennen kaikkea tahdon. vähän myös kutisee. kuten myös, kun kelaan taaksepäin syyskuun alusta. flow. flow.  

 mielialat heittelee. tavallista. hmm. ällöttää usein. mutta ei se näy.

 ♥

tiistai 19. heinäkuuta 2016

mutkat matkassa




pirunpeltoon
kerättiin tietty mustikoita ja nautittiin
tahdottiin tietty takaisin

käytiin juomassa teetä ja tuettiin Syyrian sotaorpoja. olo oli voimaton





keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

( m o r e ) concrete






aku tuli Turkuun ja viikko on kulunut

maanantai 11. heinäkuuta 2016

aamu



 päiviä yhä
lasken
niitä on nolla
öitä

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

♥ -16







 paljon  kuvia
tässä muutama ohikiitävä


torstai 30. kesäkuuta 2016

verano azul



keskikesä
olen kuullut monta hyvää tarinaa edellisten ja sitä seuraavien päivien vietosta. onnellisia ja keskikesän yöhön haihtuvia kaikessa elämän karheudessaan. ja herkkiä piilopaikkoja täynnä, kuin odottavat suudelmat. 
asfaltti on tällöin sekoittunut tummaan. ja kadottanut kaiken muun paitsi kellertävät kujansa. tartun ja irtoan, kuin passiivissa, mutta silti se olen minä. tuntematon ja ymmärtämätön. käyttämätön.

 en uskalla puhua runoista kuten muut. mutta