lauantai 31. tammikuuta 2015



kuiskata, kun se yhtä paljon rikkoo äänihuulia

pitäisi vain muistaa, ettei ole muita, 
eikä kenelläkään ole lupaa 


tiistai 27. tammikuuta 2015

I just can't keep


silloin satoi
siten alkavat kosket
sekä tarinoiden turhat odotukset

vaikka olen kasvanut yhden sellaisen äärellä, huomaan yhdennäköisyyttä vasta nyt
niiden suunpielet ovat väsyneet
hymyt kääntyneet samanaikaisesti seuraamaan olevan kevyttä joko tarkentavaa tai taivaaseen kohtotettua, sinua
tottumuksesta
ne eivät ole. ne ovat ainoastaan nykyisyys
satumaisesti varjoihin käypä mekko yllään on lupa tanssia maailman ääriin.
sitä minä kutsun rakkaudeksi


Imatralta kahteen kotiin

keskiviikko 21. tammikuuta 2015


 Se on rakkautta, hän sanoo. En minä sitä kiistämään, mutta seuraavana päivänä; olen jo päättänyt. 

liian iso takki
johon hukun

 käänny, käänny
ei se satuta meistä kumpaakaan
ei niinkuin toivoisit ja teet siirtosi
tuskin minua silloin enää onkaan
kunnes pysäytät

vaunut vievät turhaan
pois, niin kuin poissa olisin 
mutten koskaan

ei tämä kylmä tapa
eikä se arvuuttele
vielä kerran vetten päälle
on taas se aika vuodesta

minä seuraan aina vain
kunnes jäljet päättyvät
 soljahtavat edestäni
kuin saadakseen minut samojen sävyjen 
tunnistamattomaan harmoniaan

älä luule, etten tiennyt jo silloin
ettei tarvitsisi olla heikko
 eikä mekkoni tarraisi koskaan kiinni
seuraisi vain likaisena perässäni


kunnes pysäytät
jäljet päättyvät
 

torstai 8. tammikuuta 2015

you'll see

No tulihan nää viidennen tuotantokauden alkuhöpinätkin. En oikein tiedä. 2014 vuosi oli odottamattomilla osa-alueilla kovin vaikea. Mutta ei kun harppomaan:


 Kesällä place to be oli kyllä ehdottomasti hautausmaa. Kuulostaa vähän kummalle, mutta ei siihen liittynyt mitään creepyä sen enempää. Tän kuvan jälkeen mentiin kattoo sitten iloisesti Fault in Our Stars, mikä oikeestaa vaan siksi, koska elokuvat. seliseli. Sen lisäks kävin kattoo muutenki vuoden aikana ihan simona leffoi. Tai no enemmän kuin koko elämäni aikana yhteensä leffateatterissa. 

Auran ranta eräänä varhaisena aamuna, kun hoisin passiasioita syyskuussa
 Eräretkimajailua Varkaudessa
 lokakuussa tuli käymään porukka miehii ja kissoi Turus
 no Krakova!

 Sain koko vuoden aikana blogiini ehkä kaksi kommenttia. Se ei sinänsä mittaa minulle mitään, ja olen lukenut monista blogeista sekä havainnut myös omassa kommentoinnissani tällaista. Ehkä osaksi se on sitäkin, etten ole jaksanut lukea blogeja pitkään aikaan. Mutta kuten kaikessa muussakin, olen tosi kausi-ihminen. Mutta kenties tämä olisi taas se postaus, johon tahtoisitte kommentoida edes jotain? Pakko myös kiittää vielä yhteisesti teitä, viimeisen vuoden aikana tuli tosi monta uutta lukijaakin ja kyllä; olette hiljaisinakin kovin suuri juttu minulle ja tälle blogille. 

Kirjakahvilakahvittelun oheiskuvailuja elokuussa

Elämä alkaa pikkuhiljaa varmasti taas tässä rullaamaan. Päivitin mun päiväkirjan ajantasalle ja ensi viikolla jatkuu virallinen arki opintojen kanssa. Vielä viikko sitten ahdisti ja pelotti mielettömästi, enemmän kuin koskaan aiemmin olen epävarmuutta tulevasta vuodesta uuden vuoden aattona tuntenut. Nyt kuitenkin tuntuu jo hieman paremmalle ja hoin taas itselleni, että kyse on vain siitä, mitä päätän.
 Taisin luvata vuosi sitten enemmän hymyjä, enkä nyt ole ihan varma, voinko sanoa toteuttaneeni tätä, mutta ehkäpä taas tässä. Kyllähän minä hymyilen, mutta ne eivät jostain syystä ole ehtineet tänne, ennen kuin tahdon puhua jo jostain muusta. Ja tässä nyt yksi aika leveä hymy:

Kesän lopettajaiset: iltakävely Mikaelin kirkolle

Haha blondasin hiukset! En ikinä uskonut, että mulla ois rohkeutta siihen, oon ollu ihan ok mun luonnollisen värin kanssa vaik kuin pitkään. Mutten sitten vielä uskaltanut näitä leikata, joten ajattelin, että sit superhuonokuntosina nää on pakko leikata. En vielä oo ehtiny. 
 Syksyllä aloitin taas tanssit; vaan kolmesti viikossa tosin, mutta kyllä ne jo on vieny niin paljon aikaa, että väsynythän sitä lopulta oli. Eihän ne työmäärän alle katoo ne ahdistukset sitten kuitenkaan.

selfie"kokeiluja"

Sit tein instagramin, jota sitäkään en kyllä jotenki ois uskonu tekeväni lol. Sivupalkista löytyy, ketä kiinnostaa ha.
 Sivupalkissa myös tumblr, jota en vaan osaa, mutta josta muistuu myös vuodelta mieleeni kahdet yokuvaukset ja yhdet rippijuhlakuvaukset. Enemmän kuvauksia kuin odotin. Ensi syksynä pääsen luultavasti kuvaan myös yhdet häät v o u.

kuvailuja Marian kanssa toukokuussa, pidän tosta ylemmästä kuvasta hirmuisesti

Oon tänä vuonna kokenut palan Krakovaa, enkä vois olla onnellisempi ja kiitollisempi tuosta viikosta lokakuun lopusta. Kävin Helsingissä useaan otteeseen. Mutten kertaakaan shoppaillut!!

En menny festareille nyyh.
 
 Kävelyretket Akun kanssa. Onnea on etenkin muistaa retkemme Leppävirralle sekä Turun selausreissumme. Ja Varkaus ja sit porukoiden kanssa vähän Etelä-Suomee ja mökkeilyä.

 Leppävirrankirjastolla levähdys
 Kuten sanoin; hautausmaat
  Mielettömän ihana reissu Naantaliin, Turkuun, Tammisaareen, Helsinkiin, Kotkaan, Imatralle porukoiden kanssa heinäkuun lopussa. Tästä(kin) oli oma kuvarysäyksensä tänne tulossa, mutta jostain syystä loppu aika ja sen jälkeen motivaatio lisätä näitä enää.
 Turkuvaellusta Kakolanmäellä.
 Mökkeilyy!
 Vattuvuoriretkiä
Marian kanssa koskikuvaukset syyskuussa ♥
Auranranta elokussa

Syksyllä tosiaan menoa ja meininkiä riitti. Oli uutta sivuainetta, yliopistoliikuntaa, tanssia, luentoja ja verkkokurssia ja sitten vielä yks selvittämätön parisuhde. siis ihan kamalaa. Vuorokauden tunnit ei ihan riittäny aina.


Sit oon ollu vaan maailman onnellisin pakkasista.

Koetin laittaa tähän nyt kuvia lähinnä niin, että ne ei aikaisemmin täällä ole olleet. Pahoittelen vähän pituutta. Mutta hei rakkaat, are you ready? Kuten totesin, niin en ihan minäkään, mutta mikäs tässä valmiissa maailmassa voi ihan hyvin olla vähän keskeneränen.
 ♥ ja rakkautta teille, samoilla ja toisilla linjoilla jatketaan taas. 
Tsuida, tsuida, pysyttekö pinnalla?

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

safe and sound


Niitä pidemmät huokaukset. Muttei tämä todellisuus ole sellainen.

Tuntuu, etten ole tähän vuoteen valmis.


Mihin minut valitaan.


Taas. Ettekö te näe.

Vaellan patsaalta toiselle. Muistan ne painajaisista, mutta tiedän, miten kaikki on turvallista. Niin kauan kuin jaksan. Seuraa sinne sysiseen siimekseen, jonne teen kodin, ei se ole tätä maailmaa kummempi tai pelottavampi. En vain koskaan ole ajatellut, että se satuttaisi. Kun niin käy, etsi minut valtatien vierestä, saavut katsomaan mihin katoavat ne hetket juuri ennen pimeyttä, tuskin enää löydät.

 Nukahdan pian matkalle, olen niin uupunut.  


Vielä vähän aikaa, vielä vähän.

Tunnistan omaa ääntäni. Ihan vähän vielä.