tiistai 14. lokakuuta 2014

to walk this path alone





koen sen jotenkin välttämättömäksi
mutten vieläkään ole tehnyt surutöitäni
sikälikään kun se mitättömältä tuntuu
kun kierrän mittanauhani yhä uudelleen auki
en usko sitä, kuten en montaa muutakaan
mutten koskaan aloita, enkä koskaan lopeta
eikä minulla ole kuin reunoja
joita ei pitkään aikaan ole koristanut pitsi
vaikka se kylmyydessään kuvaisikin parhaiten
mitä teenkin
on poissa ulottovuuksista
on poissa jokaisesta
jälkeni on vain aamuja
haihdun heijastuksista
oletko sinä koskaan tuntenut itseäsi niin mitättömäksi
lausuin siitä vahingossa
miten valitsin materiaalit olla enää olemassa

taiten sen lomassa
mitä ikinä sattuisikaan 
sattuisi se kovempaa