lauantai 28. tammikuuta 2017



harvoin enää. kun vain jaksaisin ripustaa taas silkkisen raskaat laskokset. pyrin unohtamaan, niin kuin niin moni muukin. sykkivät, liikkeestä punertuvat vievät eilistä sinne. olen katkennut ja kylpenyt niiden suorissa vastauksissa. räjähdän unissani, se tuntuu putoamiselta. minä olen tiennyt sen aina, vaikka olen vieraantuneempi kuin koskaan. mutta kuten et sinäkään, en tahdo sitä pelosta. 

 kun se hetki on todellinen, vain sen tuntuinen. sen viettely on vahva, ja luulen. olen jälleen hän. puoliunessa olen valmis pitämään kädestä. suremaan soivat onnettomuutesi ja suutelemaan baari-illan korvaasi. kuka oletkaan. olen hän ja hänestä, tulta. liu'un kauemmas, enkä toivo tapaamista. tunnen hiuksesi päätteet, olen yhä saarien sävyt. kuuntele.

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

d i s p a r u



 vaivun huudoiltani pienille poluille, jotka virtaavat kaikki yhdessä. en saa selvää sen ääristä, enkä pienistä katseista. se on voimakas tai heikko, sillä en tiedä, miten itse suhteudun siihen, olen vain nauru. 
 
se syntyy ahdistuksesta
niin minä sanoisin teille
saattelen sen ovelle
suutelen vain odottavasti
ei vieläkään unta
nousevat, nautin  
 
 
kaipaan silmiä, jotka katsovat ylöspäin,                                                kirjoitan kandia näköjään öisin. 
puhdasta tukkaa.                                                                                    kihelmöi. tiedätkö mitä tämä on
              

perjantai 6. tammikuuta 2017

Octavus




kuu kulkee kokonaisen oktaavin

tahti on hiljaisin kuvittelemani 

humina

yllän