lauantai 22. elokuuta 2015

ikinä keksitkään, et enää koskea mitenkään

Flow'n jälkeen oon saanut siivottua. En oikeastaan uskonut sitä enää koskaan tapahtuvan. Kävin palauttamassa leffan filmariin keskellä yötä, kun niin tyypillisesti taas kerran sain bläkärin yhtä hyvään saumaan ja leffa jäi liian hyvin organisoimalleni työpöydälle. Ulkona oli ihanan viileää ja puin mekon, sukkahousut, neuleen ja huivin. Odotan niin baskerilämpötiloja! 
  Minun seurassani on yksi häiritsevä, en ymmärrä miksei se voi myöntää. Vihaan jäähyväissuukkoja, ne tuntuvat kaikista petollisimmilta. Ja ne ovat niin tosia. 
  Syksy jännittää hirveesti. En oikein tiedä, mitä ajatella siitä, että en teekkään vielä kandia, enkä siitä, että olen alkanut pelätä omia juttujani. Tai ainakin pelko nyt ensimmäisenä tuntuu kuvaavalta, mutten tiedä, tuntuisi niin uskomattomalle, joskaan ei täysin absurdille omalla kohdallani. 

Siellä oli ahdistavuuteen asti ihmisiä. Nukuin sylissä Kampissa, kunnes haettiin viideltä aamulla kamat rautatieasemalta. Toisen kerran syötiin Marianne-kuulia ja Toffee Centereitä.
  Oon haaveillut koko päivän, että lähden ostamaan maalia. Enkä vielä ole soittanut.

torstai 20. elokuuta 2015


 se, kun pyörretään päät
avataan käytävien kaiku
sen sävelet ruusuisten latvojen näköisiä
savuisia öitä, jotka eivät lopu loputtuaan
valonnopeus, joka kulkee lävitseni
eivät ne minussa käy
hion sen siemenet raastaviksi
olen monia asioita
olen naarmu
 keitettyjen mutta yhä loisteputkea muistuttavien valojen minä
on sinunkin silmissäsi 
vaikket sano ääneen
pyyhin tahrat paitaani

tiistai 18. elokuuta 2015


kangas tuoksuu pehmeälle 
huutaa, silittää ja saa minut
minua ei voi löytää
kun se vie 

autuaan rakkaani huomen 
maksaa vähemmän kuin eilen

minä olen ollut niin vihainen

tuskin jaksan keinua, tuskin vaihtaa katseita
käteisellä sen jo näinä päivinä saa
ilmaista ei kannata 
pyytää, kun jo olen taas
yksin
 ovat sinun lapsuutesi ja minun nuoruuteni
minne kadottiin, mistä tuskin puhutaan, vaikkei mistään muustakaan
minne se saattaakaan
viidelle ovelle ja varastoon
rappusille kellariin ja 
suolle 

niin että unohdan
niin että
jaksan
enää

saman kuin minä 





tiistai 11. elokuuta 2015

lauantai 1. elokuuta 2015

ja mä uskon kun sä sanot että sinut menetän

Tarja Wallius: Dream - Unelma
liu'uttaen kuin kietoen jokaisen korren tiukaksi nipuksi
se minua katsoo
silmut se on vääntänyt kasvoiksi
muttei omikseen
tutuiksi ja kaukaisiksi
rutistuneiden valokuvien lasisten pintojen alta 
se tahtoo

kuin kimalletta olisi muuallakin, se pyyhkii kasvonsa, nyyhkäisee
säädän sen kuristavia nauhoja oikeiksi, kuten se tapaa sanoa
tiukempaan, vaikka luulen varan jo valuneen, kaikkialle en yllä
mutta sitten jälleen tiukennan, tiputan nuppineulan
punoittavat käteni piilotan samoin kuin hänkin,
huomaan tuskin niiden arastelevuutta, miten ne haukkovat henkeä

tapahtuu kuin luonnostaan
miten venyttävät vielä vääntyneemmäksi
hänellä on sokerinen hymy
sokeriset jalkakarvat

ja minulla 

ruodokas unelmani
siivottu ja puhdas