liian monta kilometriä                                                                                        aivan suuni edessä

               ehdin aina vain alkuun                                                                                        nautin siitä

 tarkoitukseton                                                                                  rapisevin sormin  

vielä                                                                                                               lantioon, haaleaan, hyvään  vanhana                                                                                                                                                                      

vain keskelle

onko, onko sitä enää, enää, kun haukut minut, kun käännyt, kun puhun turhia, kun käännyt takaisin, kun kun kun kun kun kun kun kun kun kun kun kun kun kun kun kun kun kun kun kun kun kun kun kun

silloin

 

letitä tukkani


vie, vie pois

haalean, makean,                                                                                     myönteisen   suloisen   kasvoni

 hataruuteni                                                                                                       sitruunaiset   painatukset

 

cover my arms

Näin minä

Kävin tänään shoppailee torilla. Näiden lisäks täydensin vihdoin lemppariteetäni varastoon ja söin mansikoita. Noi viisi salmiakkisuklaamantelia on muuten aivan parasta; tuomitse vasta kun maistat. Mutta en ite ois ikinä uskonu että tällaisista tykkäisin, mutta mulla onkin ollut tässä nyt orastava salmiakkivaihe, joten ehkä kaikki vaan menee. Sit elvyttelin yrttejäni.

Ja vihdoin hankin itselleni Iittalan Filippa Kn lautasia, no olihan ne melkein puoleen hintaan. Heart Iittala Outlet.

Kiitos sinun ja yöllisen keskustelun, vähän helpotun. 

Hei, mitä ihmettä unohdin tältä vuodelta; kesä! Kesä valmisti muutamia lakillisia ja lakittomia, kuvailin jo paria; ottakaa toki yhteyttä, jos tartteisitte kuvaajaa. Oon ihan kiva kyllä, ja kuva kun kuva; melkein kaikki mahdollista. 

Jesjes!  Olipas spontaania. Kuva viime viikonlopulta.

Tottuakseen hiljaisuuteen

 ehti öihin

päiviin

 jälkeesi on toinen 

 hymyile kanssani, minun on pakko saada itkeä 

  yöllistä loputtomuutta

Valvoo

Mitä merkitsevät silmieni edessä pirstaloituvat ruumiinosat.

Kokoan inhoa ahdistusta miehiä kaloreita liikkeitä

hajota ja hallitse.

Riistät kaiken, aivan kaiken.