sunnuntai 28. joulukuuta 2014

joy to take my side


katseeni moneen suuntaan, tuskin pysyn enää valveilla. pitelen kiinnikään, onhan tämä se raja, jota tulet näyttelemään. minun ja saaren välissä, mihin ikinä katoatkaan on jo liian myöhäistä. olet viimeisenä välissä, kun tajuan

 ettei sinua ole.

tiistai 9. joulukuuta 2014

skies and cliches


vie minut jo toisaalle, olen niin käskenyt ja toivonut siitä asti
sääntöjä painelit hellästi ohimolleni
minä kuolin jo silloin
autoin sinua nousemaan 
avaamaan verhoja, jotka sumensivat useamman taivaan, pilvetkin ja selkäsi
on luonnollista, että sen jälkeen minua ei ole
enkä minä haraa vastaan, kun kerrot niistä ikkunoista, jotka voit piirtää lävitseni
suoraan läpi kadotettujen ruumiideni, jotka sinäkin lupaat kadottaa
ne säännöt sinä lasket uudelleen viereemme
toivon taas, vie minut toisaalle
minä kuolin jo silloin

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

vapautettiin


se joki on äänekäs, valuu joka päivä epätasaista tahtiaan, pohja on kovaa ja ilmeetöntä, vesi niin kirkasta, että saattaisi luulla sen olevan puhtainta ainetta, mitä on. minä olen kumottu haamu, joka asuu asfalttipinnan juurella. kuunnellen sen ääntä, rapinaa ja pauhua. sen päälle voi huutaa, kuten kaiken muunkin päälle. ja kaikki kuulevat, mutta kenties kaikkien salainen tehtävä on esittää etteivät välitä. hulluuteni hukkuu siihen samaan jokeen, olen hukutettu niiden sanojen pauhuun kunnes kaadun sen syliin. kaadun yhä uudestaan, eikä kertaakaan se saa kiinni. minun asumukseni on jo kaukana, toisella puolella. vuolautta ei enää ole. sakenen silmissä, saavut luokseni, ja annat minun viedä. äänesi, kirkkaasi, vedän ne rantaan kuiville. ole kiltti äläkä kerro kenellekään. palaa kotiin, on minut satutettu sen olohuoneessa, ohimennen unohdettu hioa. ne rosoiset pinnat ja savuinen puu, minä olen, enkä tiedä milloin suoristun. jokeni, kotini, rantani, pakoni, pohjani, pane minut jonnekin kuivumaan. muistan sen rauhaa, on minulla vielä kuukausi ennen.

se on yhtä tyhjä

lauantai 15. marraskuuta 2014

for brighter days


Vierailin tässä yksi viikko Krakovassa.

tiistai 11. marraskuuta 2014

your heart is



  olen vihannut jo kauan. miten minä itseäni vihaankaan.

maanantai 10. marraskuuta 2014

näkyvistä




kuulen vajoamista
ei se ole ylitse muiden, mutta tarpeeksi rikkomaan yksinäisyyttäni
sen jalat ovat talloneet alleen kovasti tomun, jonka järjestin keväällä
ei ole viimeisestäkään kerrasta kauaa,
kun se tomu tuoksui kaikkialla, vaikken tuhkaa koskaan ole haistanutkaan
kuten se elämänsä puolesta pitäisi suoda kaikkien käsivarsille siveltäväksi

mistä luulen tulleeni
en ainakaan siitä tomusta
tuoksuvasta, turvallisesta
olen yhtä vaarassa kuin silloinkin, 
ja jäänyt

en kuvittele sen olevan vaikeaa,
on minulla jäljellä liikaa happea
tukahduttavaa kaasua
sairaiksi käyviä sotkuja
kutistunutta pituutta

 olen joko
tai en sitäkään

vahvistuvatko viiltoni
tekevätkö heikoksi
tuskin kai
ainakin kai vain jäävät seuraksi
pitkin pituuttaan hetkiksi
 jolloin muutun 

eikö toivoa enää ole

torstai 6. marraskuuta 2014

kylmä ja kaunis


minne sinä viet minun tuulentekijäni, sotket sen narustaan kuin lapsuuden leijani. 
neliöt ovat yhä vaaleanpunaisia, haalean keltaisia ja niihin saattaa yhä painaa rumia huulien kohjaisuja. 
minne ripustat minut, kun hyllysi, ikkunalautasi, korvantaustasi ja hiusjuuresi olet minusta pessyt. etkö usko.
 

tiistai 14. lokakuuta 2014

to walk this path alone





koen sen jotenkin välttämättömäksi
mutten vieläkään ole tehnyt surutöitäni
sikälikään kun se mitättömältä tuntuu
kun kierrän mittanauhani yhä uudelleen auki
en usko sitä, kuten en montaa muutakaan
mutten koskaan aloita, enkä koskaan lopeta
eikä minulla ole kuin reunoja
joita ei pitkään aikaan ole koristanut pitsi
vaikka se kylmyydessään kuvaisikin parhaiten
mitä teenkin
on poissa ulottovuuksista
on poissa jokaisesta
jälkeni on vain aamuja
haihdun heijastuksista
oletko sinä koskaan tuntenut itseäsi niin mitättömäksi
lausuin siitä vahingossa
miten valitsin materiaalit olla enää olemassa

taiten sen lomassa
mitä ikinä sattuisikaan 
sattuisi se kovempaa

torstai 11. syyskuuta 2014

käyttämättömiä ruumiita



juoksin ohi kivusta huolimatta
ikävöin jo ennen maaliskuuta


muuten saattaisin ehtiä ylpeyteen
edes niiksi sekunneiksi, joita tavoittelin,
joiden vuoksi luulin

rinteeseen kadotan vapaan mieleni
edes hetken saan kasvoni

pelottavat raitansa
olen menettänyt otteeni, kiirehdin molempia suuntia
kun en oikein tiedä niiden pituutta
minne voisin palata, minne vielä kätkeä ja salata
olenko oikeasti liian kaukana
ei vielä siihen uskota

en minä kuten et sinäkään
käärin tunteeni yhä ylemmäs

eikö siis vielä
entäpä yhä 

säästä minut kysymyksiltä, 
kerro miltä niiden, sen ja meidän pitäisi näyttää
sait jo lupasi minut käyttää

torstai 4. syyskuuta 2014

loved by


mitä ihmeitä

raahasi kanssaan metsään erilailla kuin ennen
revin itseäni, peitteli jälkeni
ei meitä kai kukaan löytäisi

tiistai 26. elokuuta 2014

horisontissa


päästä irti kynnyksellä, en ehtisi perääntyä

ei mikään ole sen enempää rehellistä
eivät suojatieni pimeällä
tai ajatukseni kääntyvistä käsistä



aloittaa alusta, kun kaikki on niin kesken
mikä sitten valheeni, mihin pakenen

 
Tuomiokirkon edestä, märkiä mukulakiviä
oikeastaan missä vain säässä
se on aina yhtä ihanaa
join ensimmäistä kertaa vuosiin kaksi kupillista teetä yhden päivän aikana
ja olin niin onnellinen siitä väsymyksestä, mikä minut sai vallata kotona
villasukat ja piparminttuteetä, tuntui niin hyvältä
en tiedä kauniimpia aamujakaan, ehkä siksi, että olen herännyt
elettyäni jo jonkin aikaa nukkumatta lähes ollenkaan
kesän aikana olen käynyt huomaamattani korkealla
absurdeja laskevia iltoja 
kaikki on oikeasti vaikeampaa kuin uskoisit
ei se mitään, päätin 

 
hei te siellä, teitä on jo niin monta, tervetuloa♥

torstai 21. elokuuta 2014

as she goes



hei

et ehkä uskoisi
miten kauas lähden

torstai 7. elokuuta 2014

show you



täydellisiä ilmeitä, säälittäviä ympyröitä

onhan silläkin järkeä, suruttomia ruuantähteitä



miten voisinkaan selittää

tiistai 5. elokuuta 2014

under the dome


entä mihin sinä minut sitten laitat

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

ole aina valmiina, pidä itsesi nuorena


ansaitsevani, saa kyllikseni
salaan sen kaihtimilta, ratkon myöhemmin saumoista
olen varma jokaisesta, alkavat vähintään nilkoista
kerjään, minä tarvitsen
uutuuksia, ne ovat ilmaisia

meluisan hiljaisuuden
mikään ei ehkä särje kuuloani samoin
myös kyvyn puhua
sanoa sanoja
olen vaiti, tarvitsen jotain muuta

ilmaista, käytä tilaisuutta
sen sattua 
suuttua
lisää
tottua

lauantai 5. heinäkuuta 2014

we all became such fragile, broken things




yhtä kaunis, yhtä määrittelemättömän kova, kiiltävä
rakastan sen lähes ulottumattomissa, hajuton, ja silti tuoksutan, ja olen ensihetkistä täynnä
valkoisten seinien lehvistö saa rauhoittumaan, vaikka monesti tajuan heikkouttani harhaan
puhumatta, vai pulputa sanoja niin, ettei niitä ulos saakaan
vastaan samalla kylmällä, vastaan lusikan peilipinnalla, vastaan vain jollekin, en muista niiden nimiä

oli vain pakko päästä edes jokseenkin turvaan

antakaa se, antakaa tämä; ihan vain hetki, lupaan, voida taas luottaa

tiistai 17. kesäkuuta 2014

and so, be it

  
Arvaa mitä

arvaa uudelleen





 Kuuntelen turvaasi juuri niin usein kun haluan

vaikka miten paljon rukoilit
miten käteeni piirsit
en aio luvata
että haluan vielä huomenna  

maanantai 16. kesäkuuta 2014

have it, drowned out



isketään joka puolelta, ehdi suojautua, ehdi parantua,
päästäkää jo, teen mitä pitää

enkä tiennyt, kuten en tähänkään mennessä
kuivatin entisestään, kuin kuivatettavaa vielä olisi, 
pesin, järjestin, kuin ei mikään koskaan loppuisi

tiennyt miten voisin
miten juurikaan enää 
olla, missä minut tapaat,
minä lupaan, lupaan, minä lupaan
missä minut tapaat

ei se eikä se
päästäkää, teen mitä pitää