tiistai 7. kesäkuuta 2011

Wonderwall

Kello käy yli kahden. Maailman toisella puolella soi taustalla ja elämä tuntuu vähän aikaa leffalta. Kesältä. Sitähän toivoinkin ja nyt on jo ikävä. 

 Kesäfiiliksiä kuluneelta ajalta 1.6-6.6. Mikäs siinä, kun olla öllöttelen, eikä mitkään velvotteet paina. Okei mummille siivouskeikka, mutten pidä sitä oikeastaan velvotteena. Ja tänään treffaan kamuja ja vietellään kesää. Kelpaa. Ja eilen maalasin. Tuuli ja ärsytti. Tuuli ja niskani paloi. Tuuli ja ainoat värini liukenivat toisiinsa. Tuuli ja oli kesä. Ja vaikka kuinka yritän vakuuttaa itselleni, että nyt elän hetkessä ja otan ilon irti; niin silti mieleni valtaa tuon tuostakin ajatus loman lyhyydestä ja arkeen palaamisesta. Ja jos ei saa mitään aikasiks äääää. No mutta. Istutin yrttini; persiljan, basilikaa ja minttua ja nyt ne tuolla koittaa kasvaa. Oon ihan innoissani niistä; ovat nii söpöjä siellä pienellä kasvimaallamme. Ja tajusin yksi päivä, että omenapuun kukat joista otin kuvia, kun tulin kotiin eivät enää olekaan puussa! Eli kevään viimeisistä sain kuvat. Huh.



   No ja eli, vaikka mittään en oo tehny nii silti oon vähän kaikkee pientä näpertäny. Kivaa. Ja kesän autuus jatkuu. Vaikka lupasin itselleni, että nukun ja nukun ja nukun, en ole nukkunut. Illat on niin ihanan valoisia ja vaan valvon ja valvon. Sit kello onkin jotain kaks yöllä ja oon vaan hups. Enkä tähän mennessä ole nukkunut pidempään kuin puoli 10, mikä on joistakin aika uskomatonta. En tiedä onko se jokin biologinen kello vai valo vai jokin muu, mutta ei minua enää silloin väsytä. Eli ei siinä mitään. Tykkään ♥









 Mitäpäs tässä katselemassa, kun Tori Amos laulaa talvesta ja Haloo Helsinki Maailman toisella puolen. Ja Prodigya ja Jukkapoikaa ja Paramorea. Uusi Fantasia. Voiko enempää toivoa? Ei ketään kotona bassot ja kajarit kovalla ja suuri maailma edessä. Ja kun elämä alkaa, huudan majakan valoa. Hyppään vedenympäröimäksi hippuseksi palasena suurta kokonaisuutta. Voiko enempä toivoa.

"Sydän huutamaan jää joka hetkeen, mutta tartun niihin muistoissa, vaikkei tavattais koskaan, kaikki kulkee mun matkassa." -Maailman toisella puolen.

Hups ja taas yksi itikka. Voiko enempää toivoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Missä mielesi kävi