Poukamammme on hiljainen.
Eilen sain erään taulun valmiiksi, jonka olin aloittanut jo aikoja sitten. Tausta oli ollut valmiina ties miten pitkään ja otin sen ihan huvikseni mukaan mökille. En tosissani uskonut, että se edistyisi yhtään minnekkään. Tässä sitä nyt silti ollaan; yksi taulu lisää nököttämässä pöydän seinustaa vasten. Valmiina ollut taustakin sai aivan uuden ulkoasun. Lopputulokseen olen tyytyväisempi kuin pitkään aikaan. Toisaalta taas; en muista milloin viimeksi olisin kangaspohjalle maalannut. Koulu on vienyt mehut ja se, mitä joskus jossain välissä olen saanut aikaiseksi ei ole juurikaan maalausintoani pönkittänyt. Joten olen saanut taas pienen otteen siitä, mikä minua opinahjooni puolitoistavuotta sitten ajoi ja, mikä minut on niin useasti auttanut parempaan oloon. Toivon, että tämä ei ollut vain sattumaa. Tahdon jatkaa, sillä muistin jälleen, miksi rakastan tätä kaikkea. Nyt työn alla on uusi kangaspohja, mikä hieman pelottaa. En tiedä, mitä pitäisi tehdä: "takoa kun rauta on kuumaa" vai "lopettaa hyvän sään aikaan". Jospa sittenkin "yrittänyttä ei laiteta".
Mitä taas tulee muuhun elämään? Kaksi viikkoa Ruisrockiin ja jännittää. En ole koskaan ollut minkään artistin keikalla. Ja nyt olen menossa kolmeksi päiväksi festareille toiselle puolelle Suomea! Ainakin toiselta puolelta se tuntuu. Hurjuuksien hurjuus ja jälleen on aika päästää irti.
Sälekaihtimet raottavat auringolle tien huoneeni lattialle. Siinä se nyt makaa kuin mikäkin suuri tekijä. Oma suuri kesän tekijäni. Tervetuloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Missä mielesi kävi