Yes There Was an Endless Story About Melting Shades

Kuten sanottua: arki ja kevään läheneminen. Aikataulut palaavat yhä tiiviimpinä kalenterini sivuille. Tästä johtuen tarinointi ja turinointi jää vähemmälle, vaikka löytäisikin siihen aikaa. Illalla on vaan valmis suorilta tein peiton alle. Kuitenkin tunnen jälleen tuon ihanuuden laskostuvan otteen: uusi jakso. Joka on kahteen edelliseen nähden täysi. Eikä ollut sarkasmia puhua ihanuudesta. Vaikka kuinka väsyttäisi, olen vain jotenkin niin täynnä intoa ja häkellyksenomaista iloa, että pitkä koulun ja siihen liittyvän ylimääräisen työn kanssa hääräys on kuin kauan odotettu loma, jota en edes tiennyt odottavani!

Mielestäni tällaiset 'haasteet' on ihan mukiinmeneviä. Menkään tekin mukeihin ja kertokaa sitten nämä kahdeksan satunnaista faktaa, joita haaste velvoittaa. Itse laitoin korvan taakse tämän - niin omaperäisesti: vaan jostain blogista, joka kulki samassa kategoriassa haasteen kanssa; 'satunnainen minulle'.Tämä blogi saattaa olla tuota samaa kastia sinulle, joten go ahead; haastan tässä vaikka sinut, jos virallisesti tän johdannon edes lopettaisin.

1. Oikeestaanhan mulla ei loppujen lopuksi ole mitään sanottavaa. Siksipä kirjoitan. Sosiaalisesti erittäin vetäytyvä, vaikken täysin introvertti olekaan. Osaan kyllä sanoa mielipiteeni ja osallistua keskusteluun, kun A. sitä minulta kysytään B. olen sillä tuulella, mutta  ehkä tekstistä huomaakin, että vietän aikaa ajatusteni kanssa yli suositusten.

2. En ole koskaan sanonut tai oikeastaan ajatellutkaan tätä: olen urheilullinen. Olen harrastanut enemmän tai vähemmän liikuntaa koko elämäni noin viisivuotiaasta asti. Satubaletti, baletti, joku jumppakerho, ratsastus, taitoluistelu, rivitanssi, nykytanssi ja jazztanssi. Nämä siis kronologisessa järjestyksessä hieman limittyen keskenään. Vihaan saliurheilua, enkä ollut se paras koulun liikuntatunneilla, kun pelasimme jalkapalloa, joten kysyttäessä jollain muotoa 'oletko urheilullinen' vastaus on ollut negatiivinen. Mutta nautin liikkua. Käyn säännöllisesti lenkillä oikeastaan vuodenajasta riippumatta, kesällä rullaluistelen paljon, saatan lihastreenailla kotona itsekseni sekä käyn mielelläni aina, kun vain ehdin, zumbassa. Jos näkisin itseni ulkopuolisen silmin, en ehkä tosiaan olisi se 'urheilullinen', mutta huomioonottaen että viikossa minulla on 4-5 tunia säännöllistä liikuntaa plus juokseminen sun muu, ja nautin kaikesta siitä ajasta, en enää halua kirkkain silmin vannoa itseäni lajin 'sohvaperunat' alle. Toisaalta: tekeekö tämä minusta urheilullista? No, voin leikkiä vaikka niin.

3.Tekniikka ja teknologia ei ole aivan ominta osaamista. Olisin täysin toivoton, ellei minulla olisi iskää ja kahta veljeä, jotka tietävät sitten minunkin puolestani ja pystyvät vääntämään edes joitain asioita minulle rautalangasta.

4. Suhtautumiseni syömiseen ei kai ole aivan normaali.

5. Asiat pelottaa mua aika usein. Koska pelkään, että mun pitää osata enkä osaa. Sitten pelkään suuria isoja asioita. Vaikka sfinksit: isoja ja minä siinä vieressä yhtä kuin ää kylmiä väreitä ja heikotus. Eikä minun tarvitse olla paikan päällä nimimerkillä heikotti taidehistorian tunnilla, kun käsittelimme egyptiä. Ei ole pakko lähteä egyptiin: pelkäsin pienenä Puijontornia Kuopiossa, suurta H-siltaa Heinolassa sekä Varkauden vesitornia. Korkeanpaikankammoa minulla ei ole. Mihin lie tällainen liittyy. 

6. Välttelin uutislähetyksiä suunnilleen ala-asteen loppuun saakka. Ne aiheuttivat valtavan määrän ahdistusta ja tätä kautta vielä suuremman määrän toistuvia painajaisia pitkäksi aikaa. Hullun lehmän tauti on aiheista kaikkein voimakkaimmin muistiin jäänyt ja muistan jokusen kyseistä aihetta käsitelleen unen todella tarkasti vieläkin. 

7. Hedelmät, vihannekset, valo ja suihkussa peseytyminen ovat iloni tuojat.

8. Valtavan mielenkiintoni kohde on perehtyminen ja perehtyvät ihmiset perehtymiskohteineen. Se, että tyyppi tietää lähestulkoon kaiken jostain aiheesta, on mielettömän omistuneisuuden osoitus. Esimerkkeinä roolipelit, bändit tai terveystieto. Varsinkin aiheet, joihin minulla ei ole ollut juurikaan, jos ollenkaan, kosketuspintaa, ovat mielenkiintoista kuunneltavaa, jos niistä intoutuu minulle selittämään.

Kuinkahan minun ja Kalevin suhteen kävisi, jos en suorittaisi säännöllisesti puiden/oksien kuvaushetkeä? Pointtina näissä tosin ei ole se, että puut. Vaan valo. Jee.