metalliset korusi tipahtavat yksi kerrallaan
voisin vannoa, että tuon betonikyllästeen alta erottuisi patjani ja peittoni
et odottaisi sinne asti, ja kylmät kappaleet vaimenevat
maa kai ottaa ne, nielee, kuten ahdistuksenikin
kuin kaikki olisi hyvin
ruskeanharmaassa valossa raavin selkäni rikki kuin yhtäkkiä olisi mahdollista sulautua ulkorakenteen läpi
helpottaisiko minua, että jäisin tämän jälkeen sisälle, mietin valmiiksi
veri vuotaa aamuun asti
on satanut lunta, voitko kuvitella
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Missä mielesi kävi