malttamattomat,
välissämme puristuksessa nääntyvät nuput
aseman yö,
ja aamuyö
yllä pellavaa ja mustaa tekonahkaa
sen viimeiset pisarat tanssivat korvalehdillä vielä pitkään
opastaen minut pidemmälle, jaetun kaupungin kaduilta takaisin
valkoisen ja mustan niityn rajalle
ruohonkorsiin jo yhtyviä latvojani ei piinaa enää mikään
puristan ne käteeni irroittaen samalla loputkin
sidon niillä kädet
kesäsateesta lämpimät
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Missä mielesi kävi