Elämästä puolikas, puolikkaan elämä

 Elämä kotona vähän lähempänä järjestystä, kun tietokone ja kaiuttimet ovat paikoillaan melkein järjestetyllä työpöydällä. Etusijalla prosessissa on ollut teeasioiden mahduttaminen tilaan. Julma 'tavallisten' teelaatikoiden huostaanotto huushollin yhteiseksi omaisuudeksi.  Teknistä haastetta pistorasioiden paikoista, yleisestä muusta sekamelskasta huoneessa, jatkuvista keskeytyksistä sekä yleisesti vain tilankäytössä. Muutenhan olen taas kukkuloilla, joilla jaksaa enää pikaisesti nykyään käväistä. Onhan onnea, kun ainoa asia, jota tarvitsee oman huoneensa ulkopuolelle lähteä hakemaan on niinkin olennainen asia kuin vesi. Jopa sen kuumentaminen on nyt mahdollista näillä neliöillä. Odotan vain, milloin hyvät haltiat palaavat ja tyhjentävät loputkin kamoistani. Ja milloin eräs hyvä haltia lopettaa aamuisen aggressiokäyräni nostamisen imuroinnillaan. Juuri nyt kysyn taas; miksi laitoin hunajaa, kun tee on teetä.

puolet teestä

Minä voin pohtia joka aamu elämäni lähes kokonaan uusiksi. Vain muutama päivä on ennaltasuunniteltua; että ne tulevat. Muuten saatan koska vain lähteä kävelemään kymmenen kilometriä, juoda itseni pökerryksiin teevarastoillani, keskittyä tai olla keskittymättä, katsoa Arto Nybergiä niin monta jaksoa kun Areena vain suostuu näyttämään, kuunnella pelkästään remonttiääniä vaivatta kolme tuntia, miettiä sen samat kolmetuntia mihin laittaisi yli vuoden vanhan kuohuviinipullon, lähteä myöhään illalla kiertämään sateista kaupunkia jokaista asuinaluetta myöten juoden samalla epämiellyttävän luonnollisesti noutokahvia, vieressä rakasta, harjata hiukseni rauhassa kunnes ainoa asia muistuttamassa niiden todellisesta luonteesta on rasta tytäryhtiöineen sekä mitä onnellisimmin vain ignoorata kaikki mahdollinen mikä liittyy ylioppilasjuhliin. Onhan tässä hyvätkin puolensa. Sekä tietysti kuunnella musiikkia, joka on hyvää, mutta josta en osaa päättää onko se vain ajanhaaskausta. Tervetuloa kotiin.
  
 Isäni ei ilmeisesti pitänyt huulipunainkeristä. Eikä äitinikään siitä, että löysin silityskopasta hänen pikkujoulukolttunsa tai siitä että yhdistin sen hajoaviin sukkahousuihini. Parina päivänä peräkkäin. Silti ehdotti nahkatakkia, kun lähdimme käymään mummilla. Nahkatakkia. Hävetti miten hyvin lopulta se sopikin kaikkeen. Siitä järkyttyneenä pyyhin punat pois. 

 "En pelkää mitään enempää kuin, että saavun perille, maailma pysähtyy ja ymmärrän: on kaikki ollut kuin värjättyä vettä", Pariisin Kevät, Astronautti