sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Nouset aamuisin



Sen luona kävelee edes ja takaisin käsikädessä. Täynnä sanattomuutta, vaikka jokainen molekyyli tuntuu suorastaan säteilevän ympärillä musiikkia. 
 Se on vanhaa karusellimusiikkia. Sellaista, mikä aina vetoaa, mutta samalla pelottaa. Tulee tunne, että kiipeän vielä äidin avustuksella haalean lilan hevosen selkään, hevosen silmissä innostus tulevasta kierroksesta. Yllään kulunutta kultaista, minulla mekko, kuten joka päivä alle kouluikäisenä. Kuvittelen itseni salaa myös lapsuudesta tuttujen äänikirjojen maailmaan. Valitsen Maija Poppasen ja muistan aukeaman, jolla Miss Mary Poppins johdattaa karusellihevoset kohti sekaestelaukkarataa.- Muistan miten ylpeä olin tietäessäni enemmän kuin vanha tuttu miesääni kasetilta minulle puhui. - Tuo aukeama oli tarinan kohokohta. Ihmeitä ja kaikki oli mahdollista. Kun karuselli lähtee liikkeelle, olen siinä ihmeiden maailmassa. Ja vaikka niin sanotusti ohitin karuselli-iän, tahdoin silti käydä sellaisessa, koska niin olin aina tehnyt ja siitä luopuminen tuntui luonnottmalle. Sitten viimeinen karusellikierros. Huvipuiston pienin karuselli. Vähiten hevosia. En muista, mitä silloin tapahtuu, mutta sen jälkeen olen varma, etten enää koskaan aio sellaiseen kiivetä. Ei yhtäkään haaleaa hevosta. Musiikkikin kuuluu vain ajoittain niin, että sen aktiivisesti tiedostan. Muuten sitä en edes muista, kytken pois päältä elämästäni. Eikä kukaan muu sitä voi enää käynnistää nauraville kasvoille kuin minä. Olen jälleen monen onnen välissä.
 Se ei ole vihainen, vaikka ilmassa on vaikeutta. Mustalla sateenvarjolla me voimme ikuisuuden ja mahdottomuuteen katsella taivasta. Se lepää ja pitää meidät paikallaan, vähän ravistaa, kun meinaamme nukahtaa. Se ajastaa pommin. Sillä suunnitelma.  Pidän kädestä ja pitää takaisin. Olin unohtanut Maija Poppasen, mitä hän opetti sateenvarjoista ja karuselleista, sateen ja miten valo on parasta, kun se saa kadota, miten se saa kiiltää taivaana varjolla. Siellä, missä pidämme toisistamme kiinni. Emme aio pudota yksin.

Omistettu sateelle, serkuille ja sateenvarjoille.♥

2 kommenttia:

  1. sniiifff, ihana teksti ja kaikkea mutta tuo eteerinen naikkonen häiritsee minua suuresti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ken leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön. en minäkään kestä häntä, mutta minulla taitaa olla eri motiivit. ♥

      Poista

Missä mielesi kävi