perjantai 23. maaliskuuta 2012

Dead by April

Kevät. Virallisesti. Päätin, että se tosiaan on ja se alkoi nyt ja heti. Se johti sukkapariin: overknee ja ohuet sukkahousut. Sula ja kuiva aamu. Aurinko ja ateljee. Ompelupajailua. Markkinat ja sieltä itselleni lupaama synti: tyrnihunaja.

Siinäpä viikon päivitystä. Luvassa jonain päivänä ehkä vielä tosiaan jotain wanhaa, Suomenlinna ja muutama muu murunen. Murusia taisi jäädä myös kahvi/teehetkestä mutakakkuineen. Jäi, vaikka balettitunniltakin livistin.

Jotain elävää. Eihä se koskaan kadonnut, mutta silti tuntuu, että kaikki alkaa jälleen alusta. Ihmekös tuo, kun aika mene kuin siivillä ja pehmytvalkea on paikoin jo paljastanut suojelemansa pinnat. Hellässä huomassa se koko pitkänpimeän ajan pitikin korsia ja juuria. Kiitos sille.

Pitsiunelmia. Helene Schjerfbeckin Toipilaasta tuttu kevään vihreys oli eksynyt sovelletun taiteen taloon. Tosin oluttuopin saattelemana ja ilmeisesti hieman nuukahtumaan päin. Voi sitäkin. Ikkunaa ja valoa takanani. Puutaloa. Täydellinen pitsiunelmilleni. Täydellinen vastaanottamaan täydellistä vuodenaikaa täydellisine epäkohtineen ja täydellisyyksineen. Täydellisyys ja sanasta taisi mennä maku. Ei hätiä; suuhun jogurttikuorrute mansikka ja kaikki on jälleen hyvin.  




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Missä mielesi kävi