Näen oksia, jota taipuvat kevät sateiden tahtiin. Pisarat napsahtelevat ihoani vasten. En ole koskaan nähnyt kauniimpaa.
Olen hiljaa. Kuulen vastarannan huudot. Joku hukkuu sanojen taakse. Tulee hiljaista ja tiedän kaiken olleen unta. Niin kuin silloin, kun hautasin kasvoni valkoiselle paperille kirkossa. Ja voi minä muistan; en ole koskaan nähnyt kauniimpaa.
Katson ylös ja näen vain sinistä. Tiedän, että pian sama näkymä on harmauden peitossa. Tulee vappu ja tulee sateet. Muistatko, kun oli vain jäätä ja lunta? Muistatko, kuinka värisin ja maalasin vesiväreillä kesän. Et sinä muista, koska en ole sitä koskaan kertonut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Missä mielesi kävi