perjantai 21. tammikuuta 2011

Help

Perjantai ilta. Meinasin mennä suihkuun, mutta kapinoin kai ja menen huoemnna aamulla. Ja aion soitta neljältä aamulla Akulle. Ei helvetti. Rakastan kuulla asioita itsestäni, jotka eivät pidä paikkaansa. Varsinkin kun sellasta tulee vastaa sellasessa porukassa, jossa toivois ettei ois mitää ala-aste meininkii. Oikeesti sitä miettii liikaa mut mie nauran. Nauran tollaselle söpöydelle.

  En tiedä, enkä jaksa muistaa, kuinka selväksi olen tehnyt muutaman viime vuoden ja varsinkin viimesen vuoden sekavuuden. Ihan jees. Tuskin on tavatonta että vastaa sellasta, jota toinen jaksaa jopa kuunnellaki. Ihan jees.  Enkä tykkää olla vaivaks. Enkä tykkää pyytää apua niin, että siitä tiedettäisiin. En vaan tykkää sellasesta itessäni. Et pitää olla nii vitun avuton. Viiltäminen ei oo ratkaisu. Käsittää sen kukin miten tahtoo. Rehellisyyden sanotaan perivän maan. Mulle se on kyllä jättäny onnettoman aavikkokaistaleen. Kovin montaa ihmistä ei ole enää, joille uskaltaisin/haluisin kertoo mitää. Rehellinen on vaikee olla omalle itelleenkään. Varsinkaa sillo ku oikeesti tarttee apua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Missä mielesi kävi