silloin elämästäni tuli kaukaista enkä muistanut juurikaan mennyttä, en sitä hetkeä, enkä seuraavaa tuntia. vain mitä pitäisi ja väärät kellonajat. hulluuden kiertoradat. samaan tilaan joutuminen kanssanne pelotti. etten voisi kieltäytyä. jonain päivänä olisivat tunnit. jonain päivänä kehoni ottaisi, lähtisi, syöttäisi minut peilille. jään yksin suuhun, ruokatorveen ja haaveilemaan raidallisista paidoista.
kehoni kulkee eri linjaa, talloo minut ja miehet.
polttelee sifongilla
ja löytää minut taas sesonkialennuksella.
halpa kuin keväiset joulukoristeet, niin minä tahdon sanoa.
kuolleita rappukäytäviä ilman laitostaidetta, kuihtuneita tuoksuja, jotka eivät ole olemassa.
-Inkeri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Missä mielesi kävi