torstai 23. heinäkuuta 2020

Lovia






Kun aallot vielä reunustivat suudelmamme, ja huokasin vasten kaulaasi. Odotin vailla odotuksia.

Poskesi ovat raa'at, hivelen otsatukkaasi lovia. Jalkamme uivat mutaisessa rannassa, paljastumme vetäessämme ne kalliolle.

Naurusi katkeilee, kun vien sinua takaisin. Mustat hihasi aaltoilevat hidastuneen laskun eteen. Ranta murtuu millä hetkellä hyvänsä aamuksi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Missä mielesi kävi