keskiviikko 7. tammikuuta 2015

safe and sound


Niitä pidemmät huokaukset. Muttei tämä todellisuus ole sellainen.

Tuntuu, etten ole tähän vuoteen valmis.


Mihin minut valitaan.


Taas. Ettekö te näe.

Vaellan patsaalta toiselle. Muistan ne painajaisista, mutta tiedän, miten kaikki on turvallista. Niin kauan kuin jaksan. Seuraa sinne sysiseen siimekseen, jonne teen kodin, ei se ole tätä maailmaa kummempi tai pelottavampi. En vain koskaan ole ajatellut, että se satuttaisi. Kun niin käy, etsi minut valtatien vierestä, saavut katsomaan mihin katoavat ne hetket juuri ennen pimeyttä, tuskin enää löydät.

 Nukahdan pian matkalle, olen niin uupunut.  


Vielä vähän aikaa, vielä vähän.

Tunnistan omaa ääntäni. Ihan vähän vielä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Missä mielesi kävi