keskiviikko 21. tammikuuta 2015


 Se on rakkautta, hän sanoo. En minä sitä kiistämään, mutta seuraavana päivänä; olen jo päättänyt. 

liian iso takki
johon hukun

 käänny, käänny
ei se satuta meistä kumpaakaan
ei niinkuin toivoisit ja teet siirtosi
tuskin minua silloin enää onkaan
kunnes pysäytät

vaunut vievät turhaan
pois, niin kuin poissa olisin 
mutten koskaan

ei tämä kylmä tapa
eikä se arvuuttele
vielä kerran vetten päälle
on taas se aika vuodesta

minä seuraan aina vain
kunnes jäljet päättyvät
 soljahtavat edestäni
kuin saadakseen minut samojen sävyjen 
tunnistamattomaan harmoniaan

älä luule, etten tiennyt jo silloin
ettei tarvitsisi olla heikko
 eikä mekkoni tarraisi koskaan kiinni
seuraisi vain likaisena perässäni


kunnes pysäytät
jäljet päättyvät
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Missä mielesi kävi