katsoin rantaa kun laiva lipui ohi
huijasin varjoa, kun olit vielä sängyssäsi voimattomana eilisen illan jäljiltä
päätin olla vastaamatta huutoihisi laidan yli
Rautatieasemalla annan olla
kurkotan valkoista helmaasi ja puristan kaistaleen nyrkkiini
olet edessäni hetkessä
olen jälleen epävarma
kuten silloin hypätessäni yli laidan
tiesin etten kuolisi, vaikka kuinka sitä olisin toivonut
olin jo tottunut huonoon onneen
jälleen minut pelastettiin
Laulut soivat taustalla
näen suutelevia pareja ympärilläni
ahdistus
kuten silloin, kun vannoin etten syö enää keksejä ja valehtelin
Palaminen
rajaan silmäni mustalla, jotta päivä voisi ne taas sotkea
se tuntuu tuhoavan minut ja taas valehtelen
Sumua ja muussia yhtä kaikki
punaiset hiukset luiskahtavat silmieni editse, kuin mikäkin
laulu kantautuu varjojen ja meren ulottumattomiin
olet mahtava
hetken ajattelen jotain muuta kuin valoa sun kasvoillas
hetken voin elää hetkessä
Juon nälkääni
olen taas pohjalla
ja löydän kuolleita meritähtiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Missä mielesi kävi