Kesäkuu. Heinäkuu.
Siirrän sen ikkunaruutujen väliin. Sälekaihtimet raastavat liikahdellessaan. Pesetkin jo pois. Painaa selkä sitä vasten, josta heijastuu. Valuvat hahmot ovat jokainen kuin tiedostamaton katkeava minussa. Ympärilläni olkapäistäni lävistävää. Raapia taipeet vitriinissä, olen saapunut jälleen laitoksen portaille.
"En usko."
"Niin."
Kuolemasta puhuminen on joko liian tavallista
tai ylitsepääsemättömän kiusallista niinä harvoina hetkinä.
hurja.
VastaaPoista♥
♥ ^^
Poista