Olin aamuauringon kanssa viereisillä varjopaikoilla. Syliini lukitsin kirjan, sivunsa reisiäni vasten ja kermanvärinen kansi heijastuen kasvoilleni.
- On ollut vaikeaa nukkua, sanon.
- Nukuitko viime yönä?
Pudistan päätäni ja poimin kirjan kannet yhteen jättäen vielä pikkusormeni väliin. Hapuilen katseellani kirjanmerkkiä, mitä tahansa pyyhkeestä irronnutta lankahaituvaa tai hiuksistani kimmonnutta pinniä. Lopulta luovutan ja katsahdan aamuauringon polkkaan taittavaa rytmikkyyttä. Huulilleni muodostuu hymy kuin itsestään, vaikka minun pitää pian jo katsoa muualle. Sen unelias olemus puolestaan siirtyy nyt tarkkailemaan minua, paksut kulmat piirtyvät selkeinä vaikken katso suoraan kohti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Missä mielesi kävi