Puuvillaa ja pumpulia

lepäämme yhdessä

vähän, mutta eniten yhdessä

etäältä ei näe unta

täytät rannat, joiden kasvillisuus houkuttelee meitä samoamaan yhä ylemmäs, josta näkisimme iltapäivän; avaruuden vailla vastarantaa 

kun sormeilen karheaa puupintaa, puuvillaa ja pumpulia    

kun erehdyt peilistä, ja silmistä  

ja siitä kuka olen,

voisin vannoa, että yllät minuun

ja ylemmäs