seurasin ylimpien portaiden välistä, miten koski, joka tippui kuin vahingossa karmien väliin, vääntyi lämmöstä kohti kaupunkia
mikä helpotus, vaikkei se itse sitä tajunnut
tunsin sen vuoden painavan enemmän kuin omani
maalasin mieleeni tietysti heti mastojen ja piippujen siluetteja, joiden hampaat jyystivät horisontin hajalle, tartuin sen ikeniin niin, että lopulta ne valuivat verta
tyylisuunta houkutteli paikalle tuntemattoman kuristuksen, tartuin sen lupauksiin tunneista, tahdoin kertoa mitä tiesin
Venetsian laidalla tyylisuunta saa yhä uudelleen sen saman, yhä uudelleen kurkottaen kaupungista maalle, yhä uudelleen salaa peläten pimeää
tai tulkinnoissa pilvisen Oravin ja Turun linnan räystäiden jääseipäistä; odotettu ja odottamaton, vanha ja lähes vanha eivät pyydä anteeksi, salaa peläten kuolemaa
piilopaikastani seurasin kehyksiään nuolevan pauhun kuolemanpelon häpeilemättömyyttä
suoremmin kuin uoma, se kysyy minua matkaansa, ja katsoo kaupunkia
_______________________
Hyvää 10-vuotis juhlaa blogi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Missä mielesi kävi